Voiko uutisiin uskoa?

Suomessa on puhuttu median valkopesusta. Olen pohtinut tilannetta, jossa yksilö tai ihmisryhmä menettää luottamuksensa mediaan. Monille meille vähän vanhemmille ikäluokille varsinkaan ei ole koskaan opetetettu koulussa mediakrittisyyttä ja median viestien tulkintaa. Monelle toimittajien tekemät jutut ovatkin tasa-arvoisia esimerkiksi blogikirjoituksiin nähden.

Lehdistö on muuttunut paljon
sadassa vuodessa.

Kunnollisen koulutuksen saaneet toimittajat oppivat kuitenkin pitkän koulutuksensa aikana lähdekriittisyyttä ja eettistä valveutuneisuutta. Lähdekritiikin tarkoituksena on punnita lähteen luotettavuutta ja pyrkiä selvittämään asiaa mahdollisimman monesta lähteestä käsin.

Valitettavasti monesti nykypäivänä tuntuu, että nämä tavoitteet jäävät osin kaupallisen median muiden tarpeiden jalkoihin. Otsikoinnilla esimerkiksi pyritään kalastelemaan lukijoita. Jopa Ylen toimittajat olen saanut kiinni epämääräisestä ja huonosti tarkistetusta uutiskirjoittelusta.

Mediat eivät ole neutraaleja. Kaikkea ihmistoimintaa värittää ennakkoajatukset todellisuudesta. Eivät toimittajatkaan ole täysin puolueettomia, mutta heidän pitäisi ottaa selvää lähteistään ja pyrkiä puolueettomaan näkökulmaan. He saattavat silti kuvata asiaa tietystä näkökulmasta, joka värittää lopputulosta. Myös julkaisijan ja mediatalon toiveet vaikuttavat lopputulokseen. Kun halutaan houkutella lukijoita, niin varsinkin otsikointi on helposti räväkkää ja tarkoitushakoista.

Kaikki viestintä ei ole puolueetonta. Kaikki tiedotusviestintä, jota eri tahot levittävät itsestään maailmalle ja antavat uutiskäyttöön pyrkii yleensä esittämään kyseisen tahon myönteisesti. Tiedottajien tehtävä on luoda hyvä kuva työntajastaan, jollei suorastaan valehtelemalla, niin esittämällä asiat tietyssä valossa. Toimittajien tehtävä on olla kriittisiä ja selvittää julkaisemiensa uutisten taustat ja lähteet.

Valkopesua vai venäjäpesua?

Suomalaisella lehdistöllä ja medioilla on hyvä maine. Edes valkopesusta puhuvat eivät ole kyenneet osoittamaan, että toimittajat olisivat suorastaan valehdelleet. Valkopesusta puhuminen on sikäli helppoa, että sen olemassa oloa ei tarvitse millään tavalla todistaa. Suunsoittajien ei tarvitse esittää todisteita väitteidensä tueksi.

Venäjältä käsin kylvetään kaiketi
epäluuloa ja epävarmuutta.

Jo jonkin ajan sitten länsimedioissa on puhuttu venäläisten harjottamasti järeästä nettipropagandasta, jonka taustalla lienee Venäjän hallitusta lähellä olevia tahoja. Tästä on olemassa todisteita, eikä tämän venäläisen propagandan julki tuominen ole vain läntistä propagandaa. Venäläiset hyötyvät epävarmuudesta, koska se vie huomion pois heiltä.

Suomessakin on ilmeisesti tahoja, jotka tahtomattaan tai tahallisesti toimivat nettipropagandan äänitorvina. Heillä ei ole kykyä tai halua tarkistaa tosiasioina esittämiensä asioiden todenperäisyyttä. Julkaisemiseen riittää, että se 'uutinen' tukee julkaisijan näkemystä maailmasta. Myöskään monilla näitä näennäismedioita seuraavilla ei ole halua tai mahdollisuuksia tarkistaa todenperäisyyttä. Enkä nyt puhu enää vain vähän koulutetuista ja sivistymättömistä henkilöistä vaan keskiverto suomalaisista.

Puhun näennäismedioista siksi, etteivät ne noudata perinteisen median pyrkimystä selvittää lähteittensä todenperäisyys. Niille riittää, että julkaistut jutut tukevat heidän näkemystään maailmasta. Jos joku uutinen on omaa näkemystä tukeva, niin siihen uskotaan, eikä välitetä selvittää, kuka näin väittää ja mistä lähteestä viesti on tullut. Välttämättä selvittäminen ei ole edes mahdollista, sillä lähteet ovat toisinaan hyvin epämääräisiä; sellaisia joita hyvin koulutetut toimittajat eivät julkaisisi puhtaasti niiden epäluotettavuuden vuoksi. Toisaalta joskus valtamediatkin sortuvat samaan, vaikka eivät näin noudatakaan hyvää journalistista tapaa.

Mielestäni on surullista, jos monet itseään kansallismielisinä pitävät, ovat todellisuudessa itäisen tiedusteluviestinnän sätkynukkeja. Heidän aatteensa ja haluttomuus omien näkemystensä kyseenalaistamiseen, saattaa olla tehnyt heidät haavoittuviksi propgandalle, joka vastaa heidän tunteisiinsa. Ihmiset ovat kovin herkkiä uskomaan myös juoruihin ja kaupunkitarinoihin tosiasioina.

Meillä on perinteisestikin ollut poliittisia lehtiä. Niiden uutisointi on värittynyt kunkin poliittisen liikkeen näkökulmasta lähtien. Kuitenkin näilläkin medioilla on ollut kriittinen toimitustyö ja pyrkimys periaatteelliseen todenmukaisuuteen, vaikka näkökulmat ovat vaihdelleet. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa näistä näennäismedioista, jotka kuvittelevat ehkä lisäävänsä tietoa, mutta sen sijaan johtavatkin harhaan.

Kun ei tunne voivansa luottaa perinteisiin viestimiin saattaa tukeutua uutislähteisiin, joiden laadusta ei aina ole varmuutta. Toisaalta kyvyttömyys luottaa lisää epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Maailma alkaa pelottaa enemmän kuin tarvitsisikaan.

Uskomme paljon todisteita näkemättä, eikä kaikki näkemämmekään ole totta

Olen kuullut monenlaista tarinaa sosiaalitoimen leväperäisyydestä maahanmuuttajien suhteen, mutta en ole koskaan tavannut yhtäkään henkilöä, joka olisi itse todistanut tätä tai olisi edes itse tuntenut henkilön, joka olisi kertonut todistaneensa tätä. Silti moni tarinoita eteenpäin levittävä uskoo niihin, vaikka ei tiedä niiden alkuperää. Tarina voi olla matkalla värittynyt ja muuttanut muotoaan melkoisesti. Niin ei ehkä ole käynyt tarkoituksella, vaan kenties väärinymmärryksen tai vahingonkin vuoksi.

Ei ole helppoa olla kriittinen omien näkemysten suhteen. Kriittisyyttä voi oppia kyseenalaistamalla omia näkemyksiä. Joskus tieteellinen ja filosofinen koulutus voi lisätä kriittisyyttä, mutta se ei kuitenkaan ole sen tae. Luonnostaan tällaista kriittisyyttä on harvalla. Omasta kokemuksestanikin tiedän, ettei ole helppo luopua näkemyksistä, joiden kautta on maailmaa hahmottanut. Jos jokin uutisointi sitten on ristiriidassa omien näkemysten kanssa, joutuu tekemään surutyötä sen kanssa, kun luopuu rakkaista mielipiteistään.

Virheitä sattuu ammattimedioillekin. Sellaisiakin suuria mediataloja kuin BBC:tä ja New York Timesiä on narutettu, kun on haluttu kostaa tuttavalle. Se, mikä tilanteessa hämmentää on, että kyseiset meidatalot eivät koskaan vastanneet uhrille. Virheiden myöntäminen voi olla noloa, mutta näiden virheiden uhreja tulisi kuitenkin kohdella kunnioittavasti.

Valokuvat tuntuvat todistusvoimaisilta, koska niiden kautta ihmiset saadaan uskomaan, että he ovat itse tilanteen todistajia. Valokuvilla tehdäänkin paljon harhautuksia. Valokuvia on muutettu propaganda tarkoituksella mm. venäläisten yrittäessä mustamaalata ukrainalaisia. Valokuvia on käytetty yhteyksissä, joihin ne eivät kuulu, mikä on tarkistettavissa mm. Google valokuvahaun avulla. Jopa videoita voidaan käyttää harhauttavasti.

Kuningaskuluttaja paljastaa
mediaharhoja.

Ongelma on, että tavallisten kansalaisten ja media-amatöörien on hyvin vaikea selvittää, onko kuvia muutettu. Täytyy olla valokuvauksen ammattilainen, jotta osaisi katsoa kuvasta varjoja ja muita paljastavia piirteitä, joilla muutokset yleisemmin jäävät kiinni. Jo tästä syystä epäviralliset uutisten julkaisijat ovat helposti jujutettavissa. Toimituksilta löytyy ammattitaitoa ja kokemusta, jonka perusteella heidän on helpompi havaita monia vedätyksiä. Siitä huolimatta virheitä sattuu. Olisi hyvä, jos uutisissa olisi tietoa myöst tällaisista yrityksistä huijata ja miten ne on havaittu. Se lisäisi lukijoiden ymmärrystä näiden asioiden suhteen.

Ylelle voi nostaa tässä hattua, sillä heillä aihetta on myös jonkin verran käsitelty. He ovat pohtineet toimittajan vastuuta, kuinka uutiskorjauksia ei viitsitä jakaa, kuvien rajauksen vaikutuksesta, salaliittoteorioista, lähdekrtiikistä ja monesta muusta mielenkiintoisesta aiheesta. Mielenkiintoisia juttuja löytyy Kuningaskuluttajan valheenpaljastajasta, joka kertoo myös tapauksista, joissa mediaa on johdettu harhaan. Suomen Tietotoimisto julkaisee pieniä juttuja toimittajien työstä. STT:n sivuilla voi jopa testata omaa tietämystään journalistin etiikasta.

Viestintäsektori ei voi syyttää vain uutta mediaympäristöä ongelmistaan. Lukijoita kalasteleva, negatiivissävytteinen skandaali otsikointi ei lisää luottamusta. Toimittajien oma maailmankuva paistaa turhan usein läpi uutisoinnista. Ylimielisyys lukijoita kohtaan näkyy huolimattomana uutisointina.

Kuitua gluteenittomaan

Gluteenittomuus ja kuitupitoisuus on yhdistelmänä haasteellinen. Suosituissa jauhoseoksissa on paljon lisättyä tärkkelystä ja monesti leivontaan käytetään puhdistettuja valkoisia riisijauhoja, jotka ovat ongelmalliset muutenkin kuin kuidun kannalta. 

Kaura on viljoista terveellisimpiä,
joten keille se sopii, heidän
kannattaa sitä käyttää reilusti.

Gluteeniton ja kuitupitoinen tuottaa päänvaivaa, varsinkin kuin lisätty erilliskuitu (esim. useimmat leseet, sokerijuurikaskuitu, perunakuitu) ei ymmärtääkseni toimi yhtä hyvin tärkkelyksen vastapainona ja sen imeytymistä hidastaen, kuin "viljoissa" jo valmiiksi oleva kuitu toimii niiden oman tärkkelyksen tasapainottajana. Toki sekin on parempi kuin ei kuitua ollenkaan. Runsaskuituisena pidetään yleensä viljatuotteita, joiden kuitupitoisuus on yli 6 g /100g.

Pyydän jo valmiiksi anteeksi, että seuraava on pitkälti omaa pohdiskelua ja mukana on vain vähän käytännön ideoita. Olin ennen gluteenitonta tottunut syömään paljolti täysjyvää ja siksi monet gluteenittomat leivonnaiset eivät aluksi oikein maistuneet suussa muulta kuin perunajauholta. Tilanne on parantunut: joko asiaan on tottunut tai gluteenittomien laatu vain on parantunut - ehkä molempia.

Joka tapauksessa alkujärkytys sai minut ajattelemaan gluteenittomassa olevaa kuidun määrää ja ihmettelemään ruokaohjeita, joissa käytetään lähestulkoon kuiduttomia jauhoja. Mielessäni puistelen päätäni, kun näen ruokaleipää, pitsaa tai piirakoita leivottavan vaaleista riisijauhoista tai tärkkelysjauhoseoksista, joista on karsittu lähes kaikki hyödylliset ravintoaineet ja kuidut. Lapsuuden kodissani kun ei koskaan pidetty edes valkoisia vehnäjauhojaan leipäjauhoina. Mummokin piti ranskanleipää lähinnä pullana.

Itse luovuin valkoisista jauhoista kotikäytössä terveyssyistä parikymppisenä. Oman kokemuksen mukaan kokojyvä tuotteisiin totuttautumien vie aikaa. Esimerkiksi valkoiseen pastaan tottuneesta se tuntui aluksi oudolta. Jonkin ajan kuluttua tapahtui kuitenkin käänne: valkoinen pasta alkoi maistua mauttomalta.

Leivonta, jauhot ja kuitu

Gluteenittomilla jauhoilla leipomisesta tekee haasteelliseksi paitsi sitovan gluteenin puute, myös se, että jauhojen koostumus poikkeaa vehnäjauhoista ja vielä enemmän se, että niiden paino desilitraa kohden on hyvinkin vaihteleva.

Vehnäjauhot painavat noin 65 g /dl ja hiivaleipä- sekä grahamjauhot noin 55 g /dl. Gluteenittomien jauhojen paino vaihtelee ainakin 35-80 g /dl. Leipurit mittaavat usein jauhoja vaa'alla saadakseen tarkemman tuloksen ja gluteenittomien leipurien olisi hyvä laskea jauhojen painoja, kun korvaavat vehnäjauhoja.

Sittemmin unohdettua tattaria on viljelty
meillä jo kivikaudella.

Tärkkelyspitoisilla jauhoilla on helppo leipoa. Terveyden kannalta ne kuitenkin ovat valitettavan ongelmallisia, sillä puhdistettua tärkkelystä ja sokeria ei kannattaisi syödä suurin määrin, koska niitä nautittaessa verensokeri heittelehtii voimakkaasti. Joskus niillä voi herkutella melko surutta, kunhan pääosa tulee paremmista jauhoista. Varsinkin gluteenittomana hankala pulla onnistuu paremmin juuri tärkkelyspitoisilla jauhoilla.

Hiivataikina leivonnaisten leivonnassa auttaa kunnolla turvotettu hyvälaatuinen psyllium. Niitä kannattaa vertailla, sillä tuotteiden laadussa on suuria eroja. Taikinaa sitovat myös jauhetut pellavan siemenet ja chian siemenet. Lisäksi proteenipitoisista jauhoista kuten kikherne- ja soijajauhoista on apua. Kaikista edellä mainituista saa myös lisää kuitua leivonnaisiin.

Leivonnassa auttaa monesti myös se, mitä hienompia jauhot ovat jauhatukseltaan. Toisaalta hieno jauhatus vähentää hieman terveellisyyttä, koska tärkkelys imeytyy nopeammin hienoksi jauhetuista jauhoista.

Itse olen kiinnostunut vaalean leivän hapattamisesta, koska hapanleipä saattavat onnistua gluteenittomista hiivaleipää paremmin. Siinäkin on vielä ilmeisesti omat haasteensa.

Gluteenittomat jauhot nielevät yllättäen nestettä enemmän kuin vehnäjauhot, joten kun ei käytä valmiita seoksia, kannattaa niitä käyttää selkeästi vähemmän kuin vehnäjauhoja on neuvottu käyttämään.

Tärkkelyspitoiset jauhot tunnistaa paitsi ainesosaluetteloa tutkimalla, myös jauhopussia tai -pakettia kevyesti puristamalla. Jos pussista tai paketista kuuluu narahdus, jauhot ovat pääosin tärkkelystä.

Pastaa, riisiä ja muita ruuan särpimiä

Pastan kohdalla on mainittu, että mitä suurempi proteenipitoisuus, sitä onnistuneempi pasta. Tattari-, kikherne- ja kaurajauhoja on perinteisesti käytetty Aasiassa noodeleihin. Japanissa (soba) ja Koreassa (makguksu) suosittua tattaria tosin harvoin käytetään yksinään. Kauranoodelit (lǎo xiāng chǎo yóu miàn) ovat kotoisin Sisä-Mongoliasta (Kiinasta), jossa viljelletään paljon kauraa. Kiinalaissivuilta löytämieni reseptien mukaan noodelit valmistetaan lisäämällä kaurajauhoihin kiehuvaa vettä. Kaurasta on valmistettu monen mallisia noodeleita.

Tattaria käytetään perinteisesti pastaa myös Italiassa (mm. pizzocheri, bigoli) ja onpa tarjolla myös italaialaista kaurapastaa. Itse odottelen vielä markkinoille kaupallista kokokaurapastaa. Sellaisen valmistaminen ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta - päinvastoin. Italaissa tällaisia pastoja on jo myynnissä. Koskahan ne saapuvat Suomeen?

Riisin kasvatukseen kuluu paljon vettä.
Pohjaveden arseeni kertyy riisiin.

Gluteenittomalla ruokavaliolla on vaikea välttää riisiä. Riisin tekee ongelmalliseksi muukin kuin kuidun puute. Lisäksi riisi sisältää paljon arseenia eli suomeksi sanottuna arsenikkia, koska sitä sekä viljellään alueilla joissa arseenia on paljon pohjavedessä että sillä on taipumusta kerätä sitä. Tämän vuoksi Evira onkin suosittanut, että gluteenittomassa ruokavaliossa käytettäisiin tästä syystä monipuolisesti eri viljoja. Runsas arseeni voi olla syöpäriski.

Toinen ongelma on ilmastollinen. Koska riisiä viljellään käytännössä suossa, se tuottaa kasvaessaan melkoisen määrän metaania, minkä vuoksi kaikki muut viljat ovat ilmaston kannalta monta kertaa parempia. Sekä ilmaston että terveyden vuoksi olisi hyvä valita mahdollisuuksien mukaan muuta kuin riisiä, mikä kuten edellä mainittua ei aina ole mahdollista.

Riisistäkään ei mielestäni kannata ruokavaliossa tehdä suurta peikkoa. Itse syön kodin ulkopuolella riisiä säännöllisesti, koska en jaksa stressata asiasta siellä, missä gluteeniton on jo valmiiksi haasteellinen; kotona pyrin kuitenkin käyttämään jotain muuta. Tarkoitus onkin kai pyrkiä olemaan syömättä riisiä tolkuttomasti ja olen ajatellut, että parasta valita joku muu vaihtoehto silloin kuin voi.

Jos herkutteluun haluaa valita riisiä lisäkkeeksi, niin ainakin omassa ruokakaupassa paras vaihtoehto on tumma puuroriisi, jossa kuitua on kohtuullisesti ja joka Italiassa viljeltynä ei sisältäne yhtä paljon arseenia, kuin Aasiassa kasvatetut riisit. Ilmastovaikutuksen voisi kumota syömällä jonakin päivänä esim. kalaa lihan sijasta.

Kauraa, hirssiä, tattaria, kvinoaa ja polentaa voisi kokeilla riisin sijasta lisukkeena. Hirssiä käytetäänkin mm. Afrikassa, Kvinoaa Latinalaisessa Amerikassa ja tattaria Venäjällä ja muualla slaavilaisissa maissa. Kaurastakin lisuke onnistuu, mutta keittoaika on pitkä ainakin niin kauan, kunnes markkinoille ilmaantuu esikypsennettyjä suurimoita. Itse olen käyttänyt kauraa, hirssiä ja polentaa.

Suomalaisia retrovaatekauppoja

Ajattelin listata netin retro vaatteita myyviä kauppoja, koska pin up, fiftari, rock'n roll, rockabilly ja vintage henkisiä vaatteita myyviä kotimaisia liikkeitä on joskus vaikea löytää. 

Ongelma kotimaisten vintage vaatekauppojen suhteen on usein valikoiman suppeus ja satunnaisuus. Lisäksi monen nettikaupan valikoimassa on usein lähinnä mekkoja joita voisi kuvailla roolivaatteiksi tai esiintymisasuiksi ja jotka eivät sovellu ainakaan yhtään hillitympään arkikäyttöön.

Suomessa on melko paljon erilaisia vintage asuja myyviä verkkoliikkeitä, mutta niitä on vaikea saada esiin yhdellä verkkohaulla. Listasta tuli lopulta yllättävän pitkä ja osan linkeistä metsästin jopa blogeista. Epäilen, että kaikki eivät ole vielä edes mukana.

Aitoa 1950-luvun tyyliä:
kuningatar Elisabeth 1954.

Miss Windy Shop -  on nimensä mukaan naistenvaatekauppa: valikoimaan kuuluu runsaasti kellomekkoja ja alushameita. Lisäksi on tarjolla muista vaatteista hameita, housuja, toppeja ja boleroita. Asusteiden valikoima on hyvin suppea. Iso osa valikoimasta on Collectifin ja Lady Vintagen vaatteita. Sivuilla kätevää on se, että vaatteiden valikoimia voi selata oman koon perusteella.

Tästä liikkeestä minulla on omaa kokemusta: toimitus oli nopeaa ja sujuvaa. Olin oikein tyytyväinen palveluun.

Undergroundstore - mainostaa myyvänsä pin up vaatteita. Valikoimassa on erikseen vaatteita myös muodokkaille naisille. Väritystä hallitsevat punainen ja musta, vaikka muunkin värisiä vaatteita löytyy. Miehille on tarjolla t-paitoja, kosmetiikkaa ja muuta roinaa. Valikoimassa on myös kitchejä sisustustuotteita, naisten kosmetiikkaa ja pikkulasten vaatteita (bodyja ja t-paitoja etc).

Black Group - myy nimensä kanssa ristiriitaisesti melko värikkäitä vaatteita, joita on laaja ja monipuolinen valikoima. Valikoimassa on eri tyylisiä vaatteita, vaikka monet ovatkin isoilta valmistajilta. Kenkiä, asusteita ja jopa uimapukuja on myynnissä monipuolisesti. Kengissä on myös kivoja matalakantaisia ja jopa talvikenkiä. Kosmetiikka ja hiustuotteet kuuluvat yhtä lailla valikoimaan.

Pink Lady Boutique - myy 50-luvun henkisiä vaatteita. Vaatteet ovat pitkälti Dolly & Dotty -merkkisiä. Myynnissä on myös mekkoja tytöille. Asusteina myynnissä alushameiden lisäksi vyöt, aurinkolasit ja korut.

Pin-up Garage - liikkeen valikoimaan kuuluu runsaasti alusvaatteita, uima-asuja sekä asusteita ja koruja. Valikoimaan kuuluu myös pin up-tyylisiä mekkoja. Liike järjestää myös aiheeseen kuuluvia kuvauksia sekä vintage meikkausta ja kampauksia. Kaupan toisella omistajalla on myös oma blogi.

VeeVee Retro - on ulkoasultaan retro henkinen liike. Valikoimaa on laajasti sekä naisille että miehille ja hinnat ovat kohtuulliset. Asusteita on myynnissä monenlaisia, myös hattuja. Sisustustuotteita on myös laajat valikoimat retro-henkeen. Kuvat voisivat olla isompia, mutta muuten liikkeellä on kivat sivut. Myynnissä on myös pomadaa. Erikoisuutena ovat liikkeen omat retro-henkiset valmisteet.

Pohjoismaista muotia.
CC-by-4.0 by Lars Nordin
/Nordin Nilson, Nordiska museet

Garageland - painottuu valikoimassaan miesten vaatteisiin. Naistenvaatteita on kuitenkin myös hyvä valikoima, samoin myös asusteita. Aidon oloisia kenkiä on varsinkin poikkeuksellisen hyvä valikoima. Vaatteet ova lähinnä Betti Pagen ja Seamstress of Bloomsburyn laadukasta valikoimaa. Hinnat ovat hivene keskiarvoa arvokkaammat, mutta vaatteet ovatkin aidon oloisia retro helmiä. Ainoa pieni parantamisen aihe on vaatteiden selaaminen, joka on vähän hankalaa.

Funky Point - myy perus pin up ja rock'n roll tyylistä vaatetusta. Valikoima on monipuolinen ja laaja. Tulevaisuudessa valikoimaan ei ilmeisesti kuulu laukkuja. Sen sijaan valikoimassa on myös vyötärökorsetteja.

A&V-lifestyle - myy miesten, naisten ja lasten vaatteita. Ilmeisesti melkoinen osa vaatteista on Atlantin takaa kotoisin. Tyylillisesti samaa sarjaa monien muiden liikkeiden kanssa, mutta kuitenkin eri kokoelmista peräisin.

Wannabe.fi - myy monipuolisesti retro vaatteita ja asusteita. Liike myy lähinnä Hell Bunnyn vaatteita ja on hintatasoltaan kenties hieman edullisempi kuin monet muut kotimaiset liikkeet.

Kaupalla omaa vaatevalmistusta:

Vintage Eijas - osin oman ompelimon persoonallisia retro vaatteita ja osin aitoja vintage vaatteita myyvä verkkokauppa. Ompelimosta voi myös tilata vaatteita. Erikoisuus on, että myy myös aitoja vintage kaavoja ja sekä retro että vintage kankaita. Asuste puolella myynnissä aurinkolaseja ja lisäksi myynnissä kosmetiikkaa.

Olivia Rouge - myy itse valmistamaansa valikoimaa, johon kuuluu myös hääpukuja. Mekot ja hameet ovat kellohelmaisia. Lisäksi myynnissä on yläosia. Vaatteita saa myös mittatilauksena.

Cherise - on englanninkielinen, mutta suomalainen kauppa, joka myy itse valmistettua retro muotia. Vaatteet ovat upeita, mutta eivät tietenkään valmisvaatteiden hinnoissa. Hyvää ei saa halvalla.

Retroa muun valikoiman rinnalla:

Emp - myy muun rock henkisen vaatetuksen ohella retro henkisiä mekkoja, jotka ovat väritykseltään pääosin mustaa ja punaista. Tyyliltään ne ovat pitkälti muita tarjolla olevia rennompia.

Stuntman - myy miestenvaatetuksen ohella myös naisten vaatteita, ja kokoelman joukkoon mahtuu myös rockabilly vaatteita. Valikoimassa on myös 60-luvun tyylisiä mekkoja. Valikoimaan kuuluu myös uima-asuja. Asusteista löytyy retro aurinkolaseja,

Häätyyliä Australiasta.

Boutique Loulou - myy myös muun vaatetuksen lisäksi rockabilly, pin up ja retro vaatteita: mekkoja, puseroita ja uima-asuja. Vaatteet ovat melko rooliasutyylisiä.

Cypershop - myy pin up mekkoja, hameita, tyllialushameita ja uima-asuja. Laukkuvalikoimasta löytyy myös retrohenkisiä laukkuja, aurinkolaseja, hiuskoristeia, vöitä, sukkahousuja sekä muita asusteita. Kaupalla on myös oma blogi.

Leatherheaven - myy mekkojen ohella retro henkisiä laukkuja.

Angels & Devils - tekee laattakaiverruksia ja myy siinä sivussa kivan oloisia retro laukkuja, pin up mekkoja, lastenvaatteita ja miesten rentoa vaatetusta (ei retro).

Na Clothing - lähinnä tavanomaista rock vaatetusta, mutta mekoista ja hameista löytyy pin up tyylisiä.

Riot Lab - kauppaa myös perus rock vaatteiden rinnalla reipashenkistä pin up vaatetusta. Merkkejä ovat Hell Bunny, Rockabella, Liquorbrand ja Sourpuss.

Facebookista käsin toimivat

Pin Up Dresses Cutie Pie - on sivutoimisesti verkon kautta vaatteita välittävä toimi nimi, joka toimii lähinnä facebookista käsin. Varoittaa pitkistä toimitusajoista. Tarjolla on myös muita vaatteita kuin retro vaatteita. Valikoima on melko edullisia mekkoja.

Muotiputiikki Helmi - kivijalkakaupalla ei ole verkkokauppaa, vaan valikoimaa voi tilata facebookia hyödyntäen. Valikoimat ovat laajat, mutta henkilökohtaisesti tilaaminen vaikutti vähän hankalalta, mikä on harmi, sillä valikoimasta löytyi kiinnostavaa. Pitäisi ehkä kuitenkin päästä paikan päälle.

Suomenkielisiä, mutta ulkomaalaisia:

Corset Story - on kauppa jos alusvaatteiden lisäksi on myynnissä steampunk, gootti, burlesque ja vintage tyylisiä vaatteita. Liikkeen sivut ovat suomenkieliset (vrt. Zalando), mutta liike itsessään on brittiläinen. Paketit toimitetaan ja maksut maksetaan kuten ulkomaalaisiin verkkokauppoihin. Sivujen käännös vaikuttaa korkeatasoiselta.

Suomalaisia vintagevaatekauppoja

Käytettyjä vintage vaatteita netissä myyviä kauppoja on meilläkin jonkin verran. Tässä pari esimerkkiä.

Yesterday Once More - on pitkään alalla ollut vintage kauppa, joka on vaihtamassa omistajaa.

Daisy Day - on verkon secon hand kauppoja. Joukossa myös vintage vaatteita.

Eräitä nuoruusvuosieni lukuelämyksiä

Yritän koota eräänlaista lukuhistoriaa, joka kertoo kehityksestäni kirjojen ystävänä. Ensimmäinen julkaisuni kertoin noin 8-14 vuotiaana lukemistani lasten- ja nuortenkirjoista. Nämä kirjat olen lukenut puolestani arviolta 15-25 vuotiaana ja ne kuuluvat jo aikuisten kirjallisuuteen. 

Nuoruusiän kirjat eivät herätä aivan samanlaisia nostalgian tunteita kuin lapsuuden rakkaat ystävät, vaikka osan niistäkin olen lukenut useampaan kuin yhteen kertaan. Jokainen niistä on puhutellut omalla tavallaan. Tosin kuin lastenkirjallisuuslistalla, tälle listalle on päätynyt pääosin joko jonkinlaisia klassikoita tai vähintään tunnettujen kirjalijoiden toissijaisia teoksia. Kotimaista kirjallisuutta sillä ei ole lainkaan.

Keskiyön lapset oli ensimmäinen
lukemani Shalman Rushien kirja.
Se oli myös Rushdien läpimurtoteos.

Jouduin väkisinkin karsimassa listaa, koska siihen eivät yksinkertaisesti mahtuneet kaikki minuun vaikuttaneet kirjat. Listalla ei ole Tolkienin Taru Sormusten Herrasta eikä Linnunradan käsikirja liftareille (sarja) - niin paljon kuin molempia kirjoja rakastan. Pois ovat jääneet myös mm. Terry Pratchetin noidat. Spekulatiivinen fiktio* on ylipäätänsä saanut vähemmän huomioita, kuin kenties ansaistsisi. Marquez edustaa kuitenkin maagista realismia ja Rushdie ja Eco ovat mystisiä omalla tavallaan. Listalta on karsittu myös kaikki dekkarit, koska ne eivät yksinkertaisesti mahtuneet mukaan, vaikka johdattivatkin minut pienenä aikuisten kirjojen maailmaan.

Jätin pois myös Torey Haydenin Auringonkukkametsän, vaikka sen lukeminen olikin minulle henkilökohtainen kokemus. En karsinut listalta vain kevyttä kirjallisuutta, vain jätin pois myös Shakespearen, Seitsemän veljestä (ainoana kotimaisena) ja Orwellin Eläinten vallankumouksen. Jos olisin jättänyt sille kaikki alkuperäiset kirjat, lista olisi paisunut aivan liian pitkäksi.

Gabriel Garzia Marquez: Rakkaudesta ja muista riivaajista
Marquez on latinalaisamerikkalaisen maagisen realismin kenties tunnetuin kirjailija. Kirjailijan tunnetuin kirja on Sadan vuoden yksinäisyys. Tämä kirja sijoittuu 1700-luvulle ja kertoo Sierva Marian tarinan. Tyttö kasvaa yltäkylläisessä, mutta samalla karussa ympäristössä ja joutuu vesikauhuisen koiran puremaksi. Ympäristö reakoi taikauskoisella tavalla. Matkan varrella hän rakastuu ystävälliseen pappiin. Lopulta Sierva Maria kuolee rauhassa kaikilta riivaajiltaan. Kirjassa ovat salaperäisesti mukana hiukset, joita ei ole koskaan leikattu pyhimyksille annetun lupauksen mukaisesti. Sairasvuoteella minua viihdyttänyt kirja on tyylisuuntansa puhdasverinen edustaja ja sai minut lukemaan myös muita Marquezin kirjoja.

Salman Rushdie: Keskyön lapset
Keskiyön lapset on Intian tarina henkilöhistoriaksi puettuna. Se kuvaa ikäänkuin malli esimerkin kautta yhteiskunnan muutosta ja politiikan kiemuroita. Toisaalta tarinaan sekoittuu maagisia ja yliluonnollisia elementtejä. Samalla se on maustettu hilpeällä ja toisinaan terävälläkin huumorilla.
Kirjan päähenkilö syntyy keskiyöllä samalla hetkellä kuin kotimaansa. Keskiyön lapsia on kaikkiaan 1001 ja kaikilla heillä on erityisiä voimia. Saleemin kyky on lukea toisten ajatuksia. Kirjassa hän pyrkii yhdistämää keskiyön lapset. Kirjassa on lukuisia kerroksia, sisäisiä tarinoita ja myös takaumia. Hilpeästä poikkoilustaan huolimatta tarina pysyy kasassa ja vie mennessään.
Wikipediassa kirja on luokiteltu maagiseen realismiin, jota se kyllä muistuttaa, vaikka käsittääkseni akateemisesti maagisen realismin piiriin luetaan vain latinalaisamerikkalaista kirjallisuutta.

Charles Dickens: Joulutarina
Joulutarina on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikkejani. Vaikka siitä on tehty kaikenlaisia versioita piirretyn ja näytelmänkin keinoin, niin edelleen alkuperäinen tarina on äärimmäisen koskettava. Kirja puhuu siitä, kuinka raha yksin ei tuo onnea ja kuinka tärkeitä ovat läheiset ihmiset. Rahalla ei voi paikata yksinäisyyttä, joka koskettaa viimeistään silloin kun kuoleman varjo osuu kohdalle. Realistisen koulukunnan edustajaksi luetun Charles Dickensin kirjaksi tarina on yllättävän fantastinen. Samalla se on kuitenkin tiukasti kiinni aikakautensa todellisuudessa.

Leo Tolstoi: Anna Karenina
Anna Kareninan voimana ovat sen monet kertojat ja syvälliset ihmiskuvat. Kirja ei kerro vaan nimihahmonsa, vaan myös tämän läheisten tarinoita. Keskustarinoina ovat kaksi rakkautta - onneton ja onnellinen. Anna antautuu rakkautensa vietäväksi ja antaa sille kaikkensa. Lopulta elämä muuttuu tyhjäksi, kun se murenee hänen ympärillään, ja rakkaus ei enää riitäkään. Kuin kontrastina sille on Kittyn murtuneesta sydämestä hiljaa kasvava lempeä rakkaus Nikolaihin. Kirja avasi aikanaan näkemään tarinankerronnan monet erilaiset mahdollisuudet. Muistan siitä myös 70-sivuisen metsästysretken kuvauksen, joka oli opuksen ainoa tylsähkö kohta.

Ernst Hemingway: Vanhus ja meri
Vanhus ja meri palauttavat mieleen aurinkoisen launatai aamun, jolloin kyseisen kirjan ahmin. En yksinkertaisesti pystynyt laskemaan sitä kädestäni, ennen kuin olin lukenut sen kokonaan, vaikka aiheen itsessään ei voisi kuvitella olevan kovin kiinnostava, eikä myöskään erityisen jännittävä. Kirjassa vanha kalastaja pyytää miltei pakkomielteisesti suurta purjekalaa (tai marliinia) pikku veneellään. Lopulta vanhus saa raahattua kalan rantaan, mutta tarina ei kuitenkaan pääty kovin onnellisesti. Kirjassa vietteli kaunis kuvaus ja Hemingwayn upea kerronta taito.

Madame de La Fayetten Clèvesin prinsessan
Clevesin prinsessa on tarina rakkaudesta ja uskollisuudesta. Tarinan sankaritar ei ole rakastunut aviomieheensä, jolle hänet on naitettu. Sitten hän tapaa sankarin, joka varastaa hänen sydämensä ja on pettää aviomiestään. Aviomies ymmärtää tilanteen ja antaa anteeksi. Tämän jälkeen prinsessa ei voi edes miehensä kuoleman jälkeen uudistaa suhdettaan rakastettuunsa, vaan eristyy leskeksi jäätyään. Tarina on omalla tavallaan traaginen.

Paholaisen kirjeopisto on
pirullinen kirjeromaani.

C. S. Lewis: Paholaisen kirjeopisto
Paholaisen kirjeopiston luin aikanaan seurakuntanuorena ja se on terävän ivallinen kuvaus kristtittyjen turhamaisuudesta ja seurakuntaelämän omituisista kiemuroista. Täytyy olla jonkun verran kuvioihin tutustunut, jotta kirja avautuisi, mutta jos niistä on kokemusta, se on hauska ja oivaltava. Kirja ei ole vahvasti juonellinen, vaan enemmänkin essee-kirjallisuutta, josta juoni on luetttavissa korkeintaan rivien välistä.
Luin aikanaan jonkin verran ns. hengellistä kaunokirjallisuutta ja suurin osa siitä on kornia ja kliseistä. Lewis ei kuitenkaan kliseisiin ja seurakuntalaisten pyhimskuvan kiillottamiseen sorru. Kirja on kirjeromaanin muodossa oleva opastus pikkupirulle, kuinka selviytyä haastavasta uskovaisten johdattamisesta harhapoluille... Samalla se puhuu ihmisyydestä myös yleisesti humoristisen äänenpainoin.

Ursula Le Guin: Pimeyden vasenkäsi
Pimeyden vasenkäsi puhuu ihmisyyden ja sukupuolisuuden eri puolista ja siitä kuinka ne voivat näkyä samassa ihmisessä eri hetkinä eri tavalla. Kirja on melko tyylipuhdasta avaruusscifiä, mutta kuitenkin filosofisilla mausteilla. Aikanaan kirja puhutteli nimenomaan ihmisyyden kuvauksena. Voisin kuvitella, että se kiinnostaisi myös sellaista, joka pohtii oman sukupuolisuutensa rajoja.

Jane Austen: Viisasteleva sydän
Viisasteleva sydän on eräs lempikirjoistani, joita luen säännöllisesti. Se puhuttelee paitsi tarinan moniulotteisuudella, myös koskettavuudella. Kirjassa on henkilöhahmoja, jotka tuovat mieleen ihmiset omasta elämästäni ja ehkä siksi se puhuttelee minua enemmän kuin Austenin muut kirjat.
Austenia on joskus väheksytty, koska hän käsittelee rakkautta ja parisuhteen muodostamista, mutta Austenin näkökulma ei ole stereotyyppinen tai naivi ja hänen henkilöhahmonsa ovat teräviä ja yleisinhimillisiä. Viisasteleva sydän on pohjimmiltaan kirja kärsivällisestä toisten ihmisten kunnioittamisesta, toisista mahdollisuuksista, sydämensä kuuntelemisesta ja anteeksiannosta. Se on myös kirja aikuiseksi varttumisesta ja epätäydellisyyden hyväksymisestä.

Umberto Eco: Foucaultin heiluri
Foucaultin heiluri on kirja salaseuroista, okkultismista (eli salaopeista) ja salaliitttoteorioista. Siinä huvuitellaan luomalla historiallisen salaliittoteoria, joka yllättäen osuu toisia arkaan paikkaan. Alkaa hämmentävä kujanjuoksu, jonka oudot kiemurat yllättävät parkkiintuneenkin lukijan. Kirja on kaunokirjallisesti kaunis ja omallaan tavallaan syvällinen. Samalla se heijastelee kirjailijan laajaa historian ja kulttuurin tuntemusta. Nuorta lukijaa se puhutteli sekä jännityksellä, salaperäisyydellä että myös älyllisyydellä. Salaliittoteorioita ja uskonnollisia salaseuroja jo paljon ennen Dan Brownia.

Margaret Atwood: Orjattaresi
Orjatar on dystopinen** kuvaus tulevaisuudesta, jossa hedelmällisyyden laskettua lapsen jo saaneista naisista on tullut arvotavaraa. Kirjan alkuperäinen nimi "Handmaiden's tale" tarkoittaa oikeastaan palvelijattaren tarinaa ja viittaa vanhan testamentin Abrahamin palvelijattareen, joka synnytti tälle lapsen, kun oma vaimo ei kyennyt.

Huhtikuun noita oli ensimmäinen
johdatus novellien maailmaan.

Yhteiskunta jota kirjassa kuvataan on myöskin vääristyneellä tavalla uskonnollinen ja lasten synnyttämisestä valtaa pitäville miehille on tehty jonkinlainen uskonnollinen velvollisuus. Yhdynnässä on paikalla hedelmätön vaimokin ja sen tarkoitus on yksinomaan synnyttää lapsia. Lapsettomuus on yksinomaan naisen syy, riippumatta siitä, mistä se todellisuudessa johtuu. Niinpä osa "palvelijattarista" hankkiutuu raskaaksi lääketieteellisen henkilökunnan "avustamina".
Myöhemmin olen lukenut muitakin Atwoodin kirjoja ja pidän hänen uskottavasta tavasta kuvata tulevaisuutta ja yhteiskunnallisesti kantaaottavasta ja ajatuksia herättävästä kerronnasta.

Ray Bandbury: Huhtikuun noita
Huhtikuun noita on novellikokoelma spekulatiivista fiktiota todelliselta tyylitaiturilta. Pidän ehkä filosofisesti värittyneestä spefistä ja tämä on täynnä ajatuksia herättäviä tarinoita. Kokoelmassa ei ole yhtään ohilyöntiä, vaan jokainen tarina kerrallaan iskee syvälle. Tämä kokoelma oli yksi ensimmäisiä, joka auttoivat hieman ymmärtämään novellitaiteen voimaa. Pidempi tarina ei ole välttämättä parempi.


* Spekulatiivinen fiktio on yhteisnimitys kaikenlaiselle kummalle kirjallisuudelle, joiden klassisimpia muotoja ovat fantaisa, science fiction (eli scifi tai tieteiskirjallisuus) ja perinteinen kauhu-kirjallisuus. Sen rajoja on viime vuosina venytetty moneen suuntaan. 
** Dystopia on utopian (unelman) vastakohta eli tavalla tai toisella masentava tai jopa painajaismainen kuvaus vaihtoehtoisesta todellisuudesta tai tulevaisuudesta

Kirjottaako lehdistö tahallaan uutisista kielteisesti?

Törmäsin kansantajuiseen tiedeuutiseen, joka näytti lehden jutun otsikoinnin perusteella ihan erilaiselta, kuin alkuperäinen tutkimus. Ihmettelin, mitä välillä oli tapahtunut, kuin ratkaisumahdollisuuksista oli tullut ongelma.

Jätteen käsittelyä Euroopassa. CC-BY-1.0 by Fruggo.

Helsingin sanomat kirjoitti: "Ruokahävikki kasvaa ja lisää maatalouden kasvihuonepäästöjä", kun alkuperäinen tutkimus oli otsikoitu: "Reducing food waste could help mitigate climate change" eli että ruokahävikin vähentäminen voisi auttaa lieventämään ilmastonmuutosta. Mahdollisesta ratkaisusta oli otsikoinnilla tehty ongelma.

Tämä sai minut miettimään, luoko lehdistö kielteistä ilmapiiriä otsikoinneillaan. Myönteisiä uutisia saa lehdistä hakea - ja jos nekin, joita on, muutetaan tällä tavoin kielteisiksi, synkkenee ilmapiiri entisestään. Tähän on kenties johtanut tabloidi-julkisuus, jossa lukijoita haetaan repivillä otsikoilla.

Perinteinen tiedonvälitys on jäänyt lukijoiden kalastelun varjoon. Hesari ei ole ongelman kanssa suinkaan yksin, eikä edes missään nimessä ilmiön ikävin tai  pahin edustaja. Juttu vain päätyi esimerkiksi siksi, että ero alkuperäisen tiedotteen ja uutisen sävyn välillä oli tässä tapauksessa niin helppo jäljittää.

Alkuperäinen tutkimustiedote kertoi, että vuoteen 2050 mennessä 10% maatalouden aiheuttamista kasvihuonepäästöistä tulee aiheutumaan ruuan hävikistä ja jätteestä. Tänäkin päivänä 1/3 maailman ruoan tuotannosta päätyy muualle kuin lautasillemme. Ongelma on kasvamassa, kun esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa ollaan omaksumassa läntinen elämäntyyli. Vähentämällä hävikkiä voitasiin taistella paitsi ilmastonmuutosta myös nälkää vastaan.

Tutkimustiedote jatkaa kertoen, että koska ravinnon kulutus on vakio kaikkialla, rikkaiden maiden ylimääräinen ruuankulutus päätynee jätteeksi. Tämä lisää tarpeettomasti kasvihuonekaasuja. Tärkeää olisikin keskittyä tekemään ruoan jakeluverkosta tehokkaampi, jotta hävikki vähenisi. Se vaikuttaisi myönteisesti sekä ruokaturvaan että ilmastonmuutokseen.

Jätteenlajittelu on usein tarkempaa kehitysmaissa.
Lajittelua Thaimaassa. CC-BY-2.5 by Quistnix

Hesarin uutinen jätti kokonaan käsittelemättä alkuperäisen tutkimus-tiedotteen tarjoaman ratkaisumallin. Koko uutinen keskittyi vain kasvavan ongelman ympärille. Se ohitti myönteiset mahdollisuudet kokonaan.

Vaikka kyseessä on vain yksi uutinen, samankaltaista henkeä on voinut aistia julkisessa pakolais- ja rasismi-keskusteluissa. Niidenkin yhteydessä ainakin osa lehdistöstä on keskitynyt ongelmien kärjistämiseen ratkaisumallien etsimisen sijaan. Samalla huomio on suunnattu pois olennaisemmista asioista, kuten taloudesta tai inhimillisestä kärsimyksestä. 

200 Kcal

200 kcal eli hieman yli 800 kj on noin 10 % normaalipainoisen ja kohtuullisesti liikkuvan aikuisen naisen ruokavaliosta (iäkkäimmillä ja kasvavilla määrät ovat toisenlaiset). Ruoka-aineesta riippuen 200 kcal voi olla hyvinkin vaihteleva määrä. Toisaalta visuaalisesti maailmaa hahmottaville, painokaan ei ole välttämttä paras verrokki.

Ruoaksi muutettuna se tarkoittaa: 

(kuorimattomina ja kivineen etc. ellei toisin mainittu)

• 1,8 kg kurkkua
• 1,5 kg lehtiselleriä
• 1,25 kg kurpitsaa
• 1,1 kg hunajamelonia tai kesäkurpitsaa tai retiisejä
• 850 g greippiä tai sitruunaa tai ananasta (huom. kuorimaton, ei purkki) tai tomaatteja tai munakoisoa  
• 800 g ruusukaalia (830g)
• 750 g punakaalia 
• 700 g valkokaalia tai paprikaa tai naurista tai lanttua
• 600 g porkkanoita tai vihreitä papuja (625g) tai parsakaalia (570g) tai veteen keitettyä ruispuuroa (570g)
• 1/2  kg  mandariineja (550g) tai päärynöitä (525 g) persikoita (525g) tai omenoita (keski-arvo: ulkomaisia 525 g / kotimaisia 550 g) tai lehtikaalia (500g) 
• 400 g kiiviä (425g) tai luumuja (425g) tai hirssi- (455 g) tai kaurapuuroa (425g; veteen keitetty; voi olla leseitä)
• 1/3  kg banaaneja (345g á 120g) tai tölkkiananasta omassa liemessä (380g) tai marjasorbettia (385g)
• 300 g  viinirypäleitä (285 g) tai herneitä (290g)
• 250 g pakaste seitä tai kuhaa (tuore)
• 200 g keitettyä vehnäpastaa esim. spaghettia tai makaronia (kuivapasta)
• 150 g  kananmunia (155g eli n. 3) tai broilerin suikaleita (ka. noin 160g)
• 140 g kokonaisia avokadoa (normaalikokoinen n. 120g) tai kalkkunan jauhelihaa
• 120 g kirjolohi fileetä
• 100 g karjalanpiirakoita peruna tai riisi (osin ruiskuori) tai kuivattuja luumuja (ilman kiviä, 98g)
• 90 g kuivattuja aprikooseja tai pitsaa (keskiarvo; vaihtelua paljon - kana tai kinkku kevyimmät täytteet n. 100g)
• 80 g ruisleipää (seka tai perinteinen; n. 2 siivua) tai kovaa/puolikovaa kevytjuustoa (15-18 % rasvaa)
• 75 g tuorepastaa tai paistetettua kirjolohta (78g)
• 60 g rusinoita (68g) tai kypsentämätöntä (kovaa) vehnäpastaa (esim. spaghetti, makaroni) tai tavallista edamia (59g)
• 40 g maissilastuja tai pop cornia (öljyyn keitetty tai mikro)
• 35 g perunalastuja (perus) tai kurpitsansiemeniä tai cashew-pähkinöitä tai pistaaseja (34g)
• 30 g manteleita tai makadamia pähkinöitä

Joitakin lapsuuteni lempikirjoja

En oikein tarkkaan muista, mikä kirja olisi ollut lempikirjani aivan pienenä. Äiti luki meille paljon ja sen muistan, etten ihan pienenä oikein ymmärtänyt muumikirjoja. Toisaalta pidin kovasti kreikkalaisista "saduista" (eli antiikin Kreikan tarinoista "lapsille").

Valitsin tähän esittelyyn joitakin osin vähemmän tunnettuja kirjoja, jotka olivat jääneet mieleeni lapsuuden kirjojen joukosta. Poikkeuksena tunnettavuudesta on Kunnas sekä Somersalo, jotka kirjoista kuitenkin kenties nuorimmalta iältä tuli mieleen ja on siksi mukana. Jätänkin luettelosta pois tutuimmat Annat ja muut rakkaat klassikot. Useat tämän listan kirjoista olen lukenut useampaan kertaan tai ne ovat muuten jättäneet lähtemättömän jäljen mieleeni.

Mestaritontun seikkailut ovat yksi
rakastetuimmista suomalaisista
saturomaaneista.

Kaikkia suosikkejani en edes yrittänyt tälle listalle mahduttaa, niitä oli pikkulukutoukalla niin monia. Listalta ovat jääneet pois mm. Susan Cooperin Pimeä Nousee-sarja, LeGuinin Mameren-tarinat, Hiidenpata-sarja, Tolkienin Hobitti, klassiset tyttökirjat niin meiltä kuin muualta, Lotta-kirjat, Sivar Alhrudin hilpeät Etsiväkaksoset, Tarina vailla loppua, Lintukansan poika, Holly Hobbie, Enid Blytonin kirjat (erityisesti salaisuus-sarja) ja lukemattomat muut suosikit. Kaikkia edellämainittuja voin suositella lämpimästi, eivätkä ne ole listan kirjoja vähemmän rakkaita.

Muistelutuokio on ollut melkoista aivojumppaa, kun on yrittänyt etsiä kirjojen ja kirjailijoiden nimiä muistini sopukoista. Hakukoneista on yllättävästi apua, kunhan tietää, miten niitä käyttää. Listalle nousi yhä useampia kirjoja ja kirjailijoita, joiden synnyttämät elämykset nousivat muistini kätköistä. Nämä kirjat lienee luettu noin 8-14-vuotiaana.

Mauri Kunnas: Koiramäen talossa
En ollut enää kovin pieni, kun meille tulivat ensimmäiset Koiramäki-kirjat pikkuveljen kummitädin toimesta. Koiramäen talossa saattoi olla joko historiainnostukseni synnyttäjä tai sen lämmittäjä. Väliäkö sillä, kun sitä lukiessani joka tapauksessa tajusin, että mennyt maailma kiinnostaa minua. Koiramäki oli täynnä jännitäviä yksityiskohtia, jotka kertoivat menneestä elämästä.

Jyrki Vuori: Turun linnantonttu ja kaupungin kaatajat
Tämä kirja lienee yksi ensimmäisistä lukemistani fantasiaseikkailuista ja jäi mieleen yhdistäessään hauskasti nykymaailmaa ja fantasiatodellisuutta. Lisäksi se puhui rakkaudesta vanhoihin aarteihin - olivat ne vaikka puutalot - ja taistelusta niiden puolesta. Muistelisin kirjan myös olleen vauhdikas ja jännä. Poikkeuksellinen kirja lienee ollut siksi, että se sijoittui kotoisiin ja lapselle tutunoloisiin maailmoihin. Minulla on ollut erityisesti lapsena villi mielikuvitus ja kirja puhutteli myös sitä.

Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut
Somersalon mestaritonttu oli toinen tonttuaiheinen saturomaani, joka tarttui käsiini lapsuusvuosina ja josta muistaakseni tokaluokkalaisena pidin hurjasti. Se oli puhtaammin saturomaani kuin Vuoren teos ja puhdasta fantasiaa. Muistan kirjasta paremmin satumaisen tunnelman kuin mitä ajatuksia se herätti. Hesarin äänestyksessä 2004 kirja valittiin kaikkien aikojen kotimaiseksi lastenkirjaksi.

C. S. Lewis: Hevonen ja poika
En tiedä miksi, mutta muistan kuitenkin, että tämä kirja oli suosikkini Narnia-sarjassa. Huolimatta siitä, että Velho ja Leijona oli kenties elämyksellisempi ja synnytti oivalluksen, saattaa olla, että aloin olla siinä iässä, että tämän narniasarjan sivujuonteen romantiikalla maustettu tarina puhutteli hieman enemmän. Kirja on myös hevoskirja, sillä se kertoo pojan ja tämän ratsun yhteydestä. Vaikken ole varsinainen hevostyttö, niin isäni ja setäni olivat hevosmiehiä ja hevoset ovat edelleen rakkaita muistoja lapsuudesta. Se oli yksi niistä kirjoista, jotka saivat minut rakastumaan fantasiaan.

Jalmari Sauli: Merten huuhkajat
Saulin historialliset poikien seikkailukirjat ovat kestäneet yllättävästi aikaa ja niiden kerronta on eläväistä. Niissä yhdistyy erähenki ja seikkailujen sekoittuminen historiallisiin tapahtumiin. Vaikka kirjat oli kirjoitettu vuosikymmeniä aiemmin (1920-1930-luvuilla), ne puhuttelivat uusintapainoksina vielä 1980-luvun nuorta lukijaakin. Kirjan merirosvoseikkailu sijoittuu 1400-luvun Suomeen ja piispa Maunu Tavastin aikoihin. Tavataanpa kirjassa itse piispakin. Vaikka olen lukenut nuorena innolla romaaneja Skotlanin ja Englannin historiasta, täytyy myöntää, että oman maan historia puhutteli aivan erityisellä tavalla, vaikkei ote ehkä ollut täysin moderni. Vähän samaa suoraselkäistä henkeä kirjassa on aistittavissa, kuin esimerkiksi Mary Markin tyttökirjoissa.

Noidat olivat nuoruuteni
lempi fantsiahahmoja.

Eva Ibbotson: Voi noita noitia
Ibbotsonin noitakirja kiehtoi jo aiheensa puolesta. Isäni kotiseudulla savossa oli varsin elävä trulliperinne ja noidiksi pukeutuminen ja noitiminen oli yksi pääsiäis iloista. Kirjassa on jännittäviä kiemuroita, mutta myös nuorta tyttöä kiehtonutta romantiikkaa.
Alkuasetelmana mahtava Velho huomaa vanhenevansa ja haluaa itselleen seuraajan. Niinpä hän päättää löytää itselleen vaimon kammottavien noitien joukossa. Kirjan sankaritar on valkoinen noita, joka ihastuu velhoon ja haluaa osallistua kilpailuun, mutta onnistuu vain onnellisissa taioissa, kunnes... Myöhemmin myös Pottereihin tutustuneena, mielestäni tämä on parempi kirja samasta aiheesta. Tämäkin oli niitä kirjoja, joita onnistuin lukemaan useampaan kertaan nuoruusvuosinani.

Astrid Lingren: Riitta-Maija keventää sydäntään
Vaikka Veljeni leijonamieli on jäänyt mieleeni koskettavana ja elävänä kokemuksena, niin olen kuitenkin lukenut kirjeromaania Riitta-Maijasta vieläkin innokkaammin. Sain kirjan käsiini luultavasti siinä iässä, kun romantiikka jo hieman kutkuttaa nuoren tytön sydäntä, mutta pojat eivät kuitenkaan vielä kiinnosta oikein tosisaan. Kirja koostuu Riitta-Maijan kirjeistä "hienolle" Tukholmalaiselle kirjeystävälleen ja kertoo tämän boheemista perheestä ja kasvamisesta aikuiseksi pikku kaupungissa. Kirja oli todenmakuinen tyttökirja, joka ahmimieni Merri Vikin Lotta-kirjojen tavoin puhutteli realismillaan ja myös humoristisella otteellaan.

Bjarne B. Reuter: Sedän suuri keikka (ja sarjan muut osat)
Reuterin nuortenkirjat puhuttelivat hulvattomalla (jopa aika mustalla) huumorillaan. Muistan ala-asteen loppuvuosina lukeneeni näitä kilpaa pari vuotta vanhemman serkkutytön kanssa. Kirjat kertoivat veljessarjasta, jonka isä ja sedät olivat pikkurikollisia. Pojat joutuivat viatonta villiyttään kaikenlaisiin kommelluksiin ja harmeihin osin omasta ja osin aikuisten epäluotettavuuden vuoksi. Mukana seikkaili myös miltei yhtä villi pikkusisko. Kirjoissa on vähän samaa henkeä kuin parhaissa aikuisten veijariromaaneissa.

Christine Nöstlinger: Suklaata ja Särkyneitä sydämiä & Pikkuveljestä on pelkkää harmia
Itävaltalaisen lasten-ja nuortenkirjailijan realsitiset teini-kuvaukset puhuttelivat minua yläaste-ikäisenä. Niissä sekoittuivat erilaiset aikuistumisen kuviot ja ne olivat kirjallisesti kiinnostavia. Valitettavasti Nöstlinger on enemmän lasten kuin nuortenkirjailija ja silksi puhuttelevia nuortenkirjoja ei ollut monia. Ne olivat kuitenkin mainiota kirjallisuusterapiaa tuolloin melko yksinäiselle teinille, joka yritti sopeutua uuteen kouluun vieraalla paikkakunnalla.

Noitavaelluksen olen lukenut
uudestaan myös aikuisena.

Maria Gripe: Pörriäinen lentää hämärässä
Ruotsalainen Gripe on Nöstlingerin ja alla mainitun Mahyn tavoin sekä lasten että nuortenkirjailija. Hänen tarinansa ovat historiallisia tarinoita mystisin maustein. Pörriäinen lentää hämärässä juoneen sekoittuvat sekä mystiset sittiäiset että niiden serkut egyptiläiset skrapeet. Vieras Aikojen takaa ja Varjojen-sarja kuuluvat samaan salaperäiseen perheeseen, jossa perinteinen dekkari ja spekulatiivinen tarinankerronta sekoittuvat historialliseen nuortenkirjaan. Kirjassa ovatkin mukana kaikki rakastamani elementit kauniisti sanoitettuina.

Margaret Mahy: Noitavaellus
Noitavaellus on taitavan sanataiturin uusiseelantilaisen lasten- ja nuoretenkirjailija Margaret Mahyn valloittava romaani, jossa fantasia ja arkitodellisuus jälleen sekoittuvat toisiinsa. Mahyn kieli on rikasta, mikä tekee kirjasta lumoavan. 14-vuotiaan Lauran pikkuveli joutuu pahansuovan olennon uhriksi ja läheisistä vain Laura ymmärtää, mistä on kyse. Hän näet on puolivälissä - taikamaailman rajalla.
Laura kääntyy vanhemman kuolutoverin ja valojaoppilaan Sorryn puoleen, josta hän on varma, että tämä on noitapoika. Sorryn ja tämän isoäidin ja äidin kanssa Laura aloittaa pelastusoperaation, jolla on hintansa. Mukana on aimo annos melko viatonta romantiikkaa, joka fantasiasta huolimatta maistuu yllättävän realistiselta. Taisin olla itse suurin piirtein Lauran ikäinen, kun luin kirjan ensi kertaa.

Cynthia Voigt: Matkalla kotiin
Kirja kertoo äidin sairastumisesta ja katomaisesta ja siitä kuinka teini-iän kynnyksellä oleva isosisko Dicey joutuu ottamaan vastuun pikkusisaruksistaan ja johdattamaan nämä kotiin isoäidin luokse. Vaikka kirja ei kuulukaan spekulatiiviseen kirjallisuuteen, menneisyys verhoituu siinä salaperäisyyden verhon alle.
Kirja oli ensimmäinen osa 1980-luvulla kirjoitetusta kirjasarjasta, joka kertoi Tillermani-suvun nuorista. Voigt on edellämainittuje kolmen tapaan myös palkittu nuortenkirjailija, jolla on laaja tuotanto. Suomeksi kirjoja ei kuitenkaan juurikaan ole käännetty Tillerman Saagan ulkopuolelta. 

Luumu-kanelijogurtti

Aitokaneli eli Ceylonin kaneli.

Kaupan jogurttien kanssa olen jo aikaa sitten todennut, että vähemmän makeutettuihin on helppo tottua. Vielä terveellisempi ja yhtä maukas lopputulos on makeuttaa maustamaton jogurtti kuivatuilla hedelmillä.

Kanelia on joskus suositeltu makean himoa hillitsevänä. Kaneli ilmeisesti hillitseekin verensokerin heilahtelua. Jos kanelia syö usein, kannattaa etsiä ekokaupoista ceylonin kanelia, sillä meillä yleisesti myynnissä oleva kassia sisältää epäterveellistä kumariinia. Näin makea rajoitteeseen elämään se sopii hyvin.

Luumut ovat siitä kivoja hedelmiä, että niissä ei ole yhtä paljon sokeria, kuin kuivatuissa aprikooseissa, viikunoissa, rusinoissa ja taateleissa, joissa on nähtävästi kaikissa yli 50 % sokereita. Luumuissa sokereita on hieman vähemmän kuin noissa muissa ja lisäksi reilusti kuitua (7-9 %). Kuitua on muissakin kuivatuissa tosin yleensä hyvin, useimmiten yli 7 %.

Luumu-kanelijogurtti (1:lle)

2 dl  maustamatonta jogurttia (esim. AB)
4-6  kuivattua luumua
(2-3 rkl kauraleseitä)
1/2 tl  kanelia 

Laita silputut luumut ja leseet jogurttiin likoamaan yön yli (tai muutamaksi tunniksi). Mausta aamulla kanelilla ja sekoita hyvin. Jos jätät leseet pois voit liottaa myös vähemmän aikaa.

Kirja-klassikoiden ystäville

Klassikoiden osalta netti on pullollaan suloisia löytöjä. 

Englanninkielisiä klassikkokirjoja löytyy paitsi Gutenberg-yhteisön sivuilta myös Internet Archive - kokoelma ja Wikisourse - yhteisöstä. Gutenberg ja Wikipediaan yhteydessä oleva Wikisource toimivat vapaaehtoisvoimin.

Jane Austenin teoksista vain
kirjeille löytyy kansi
Gutenbergistä.

Gutenbergista kirjat löytyvät monessa muodossa ja vanhemmat niistä on luokiteltu hyvin ja helposti löydettävissä. Valitettavasti uusimmista kirjoista luokitustunnukset usein puuttuvat, eikä niiden etsiminen ole yhtä helppoa. Wikisourcen kirjat ovat verkossa luettavia, mutta muutettavissa myös pdf-, rtf- (teksti) ja epub-muotoihin. Molempien kirjat ovat oikoluetut digitaaliseen muotoonsa.

Archive kokoaa yhteen eri yliopistojen, arkistojen ja myös yhteisöjen digitalisoimia kirjastoja. Sieltä löytyvät myös Gutenbergin kirjat ja suurin osa Googlen digitoimista kirjoista. Yksi suurimmista Archive'sta löytyvistä on Europeana - kokoelma, joka kokoaa yhteen Eurooppalaisten yliopistojen, kirjastojen ja laitosten digitalisoituja kirjastoja.

Archivessa on valtavasta kirjoja, jotka eivät aina ole kovin hyvin luokiteltuja ja haluamansa löytäminen ei ole helppoa. Jos kuitenkin haluaa kirjansa pdf (tai siihen rinnasteisessa tiiviimmässä dvju) -muodossa, Archive on hyvä paikka penkoa. Epub-muotoiset kirjat ovat usein raakileita, eivätkä kovin käyttökelpoisia.

Suomenkielisiä

Suomenkielisiä kirjoja löytyy myös Gutenbergin kautta, jossa suomenkielisten kirjojen määrä verrattuna moniin suuriin kieliin on merkittävä. Kirjoja tuottavat pitkälti vapaaehtoiset Projekti Lönnrotin kautta, jonka sivuilta ne löytyvät myös tekstitiedostoina. Kirjat ovat hyvälaatuisia oikoluettuja kirjoja.

Saima Harmajan teokset löytyvät
Kansallisarkistosta.

Suomenkielisistä verkko-kokoelmista kenties merkittävin on kuitenkin Kansalliskirjaston digitalisoima aineisto, josta löytyy myös pääasiassa suomalaisen kirjallisuuden klassikoita pdf-muodossa. Lisäksi kirjastosta löytyy sen omia aarteita digitoituina sekä lehtiä, pienpainatteita ja paljon muuta. Niin kansalliskirjaston, kuin myös yliopistojen, korkeakoulujen ja eräiden viranomaisten digitalisoimat aineistot ovat Doriassa, joka on Kansalliskirjaston ylläpitämä julkaisuarkisto.

Digistä löytyy puolestaan yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, josta suurin osa on kuvia ja historiallisia lähteitä. Poikkeuksen muodostaa kuitenkin mm. Vaasan lukuseuran kirjasto, josta löytyy ruotisnkielisiä vanhoja kirjoja pdf- ja teksti-muodoissa. Turun kansankirjaston kirjat ovat suomenkielisiä (myös teksti/pdf).  Digistä löytyvät myös Gutenbergin suomenkieliset (kaunokirjallisuus) epub-muodossa.

Pienempiä lähteitä digitalisoiduille aineistoille ovat Agricola-historiaverkon alkuperäisaineistot sekä Kotimaisten kielten laitoksen Vanhan kirjasuomen korpus ja Varhaisnykysuomen korpus, jotka sisältävät kirjoja verkkomuodossa.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran digikirjasto sisältää jukaisuja ja käsikijoituksia seuran kokoelmista. SKS:n digikirjastossa aineistoa on pdf-muodossa. SKS:llä on hyvät linkit myös eräisiin muihin pienaineistoihin. Valitettavasti eivät olleet viimeksi täysin ajantasalla. Wikisource löytyy myös suomeksi, mutta valitettavasti se on melko suppea.

Suomeksi löytyy hyvin sekä suomenkielisiä että kansainvälisiä klassikkoja. Itse olin erityisen iloinen löydettyäni Kansalliskirjastosta Saima Harmajan runot pdf-muodossa. Suomenkielistä kirjallisuutta on päässyt mukaan myös pohjoismaiseen Project Runebergiin, josta löytyy myös Saima Harmajan teoksia tekstimuodossa. Kokoelma on kuitenkin parempi lähde ruotisn-kielen harrastajille.

Elisan klassikoista löytyy mm. Anna.
Lisäksi Elisalta löytyy laaja valikoima
kohtuuhintaista nykykirjallisuutta.

Jalostettuja kirjoja

Monet julkaisualustat käyttävät esim. Gutenbergin kirjoja pohjana ja taittavat ne siistimpään muotoon, joilla on nätit kannet (tosin Gutenbergin osalla kirjoista on nykyään myös kasilehdet). Ne näyttävät paremmilta lukulaitteissa. Ilmaisia klassikoita löytyykin mm. Elisa-kirjoista. Suomenkielisiä siististi taitettuja klassikoita ei enää löydy muilta kirjakaupoilta. 

Sen sijaan englanninkielisiä löytyy monesta paikkaa. Pelkästään ilmaisia kirjoja tarjoavat mm. Manybooks (mm. epub),  Forgotten books (pdf & mobi) ja Loyal Books (mm. epub). Itse pidän Feedbooks-sivuista (epub, pdf), joissa julkiset (tekijän oikeuksista vapaat) kirjat löytyvät omana osastonaan.

Rosmariinipuuro

Puuron syöntiin liittyy
lämpöisiä lapsuusmuistoja.

Olen lapsesta asti syönyt kaurapuuroa mielellään (ja keittänytkin sitä jo pienenä yhdessä isän kanssa), mutta vaikka vatsalle - ja kai muutenkin - kaurapuuro on hyväksi, väliin ihan pelkän puuron makuun kyllästyy. Olen herkkä vatsainen ja hyödynnän mielellään kaurasta helposti saatavan kuidun ja sen prepioottisen (eli vatsan hyviä bakteereja tukevan) vaikutuksen. Kaura-puuron syömisestä tulee hyvä olo, varsinkin jos ei keitä liian paksua puuroa.

Ennen maustoin puuron usein muilla viljoilla (neljä-viljaa tai ruis), mutta nykyisin muiden kotimaisten viljojen nauttiminen ei oikein ole suotavaa allergian vuoksi. Tosin tattaria voi tietenkin myös käyttää kauran maun rikastamiseen. Marjoista (mm. kuivatuista mustikoista) saa vaihtelua puuron päälle, mutta itse en ole varsinaisesti hillopuuron ystävä. Lapsuuden voisilmä ei joka päiväisenä puuron särpimenä ole kovin terveellinen.

Maailmalla suolaisia puuromaisia ruokia on aika paljon. Meillä puurot ovat useammiten joko makeahkoja tai hyvin yksinkertaisia. Kiinassa ja monissa muissakin Aasian maissa syödään myös suolaista riisipuuroa, congeeta. Hirssipuuro on usein afrikkalaisella aterialla tarjolla pääruoan kera. Maissipuuroa nautitaan taasen sekä eri osissa Amerikoita että tietyissä osin Afrikkaa samalla tavoin. Italialainen polentakin on oikeastaan pohjimmiltaan maissipuuro. Upma on perinteinen intialainen maustetu vehnäpuuro, jota nykyään valmistetaan myös kaurasta.

Mietin, miten voisin saada "suolaista" (eli ei-makeaa) vaihtelua aamu-puuroon, jollen halua syödä sitä esim. juustovoileivän kera. Siitä innostuneena tulin kokeilleeksi seuraavaa yhdistelmää ja näin syntyi mielestäni oikein maukas - ja helppo - rosmariinipuuro. Kannattaa kokeilla, jos yhtään pitää rosmariinin ja valkosipulin mausta. 

Rosmariinipuuro

1 annos löysähköä (mikro)puuroa 

ripaus rosmariinia

1 -2 pyöräytystä valkosipulimyllystä

Keitä puuro valmiiksi, mausta kuumana rosmariinilla ja valkosipulilla sekä sekoita hyvin. Käytä vähän tavallista vähemmän hiutaleita (isot hiutaleet ovat hyviä, mutta muutkin käyvät). Lisään suolan mielellään vasta valmiiseen puuroon, koska silloin pienempi määrä riittää pitemmälle. Anna hautua hetki. (Puuron riittävä löysyys ei tässä tapauksessa ole vain mielipide kysymys, vaan edellytys makujen kunnolliselle sekoittumiselle).

Gluteeniton puuro valmistuu puhdaskaurahiutaleista. Isoja hiutaleita valmistaa ainakin kotoinen Provena ja luomuna tanskalainen Urtekram. Puuroa voinee kokeilla muillakin miedoilla hiutaleilla, kuten esimerkiksi hirssillä. 

Dash - dieteistä parhain?

Hesari uutisoi tammikuussa 2016, että Dash on Yhdysvalloissa valittu dieteistä parhaimmaksi. Moneen muotiruokavalioon aiemmin tutustuneena se sai minut kiinnostumaan, mistä on kyse ja tutustumaan tähän itselle tuntemattomaksi jääneeseen amerikkalaiseen.

Dashilla vihannekset ovat suosiossa.

DASH (Dietary Approaches to Stop Hypertension) on pitkälti paikallisiin yleisiin ravitsemussuosituksiin perustuva selkeä annospohjainen ruokavalio. Ei siis lasketa kaloreja, vaan syödään tietyn kokoisia annoksia eri ruokatyyppejä. Annoskoot on melko helppo oppia ja hahmottaa ja niistä on melko hyviä esimerkkejä ohjeissa. Ruokavalio ei ole kaupallinen eli ohjeita löytyy ilmaiseksi netistä. Alunperin ruokavalio on suunniteltu verenpaineen hillitsemiseen.

Ruokavalio vertailussa DASHin todettiin olevan terveellinen ja sopivan diabeteksen ja sydäntautien ruokavaliohoitoon. Dash ei ole erityisen hyvä nopeassa painon-pudotuksessa, mutta sen vaikutukset pitkäaikaiseen painonhallintaan ovat hyvät. Lisäksi ruokavalio on kohtuullisen helppo noudattaa (pääsi kymmenen parhaan joukkoon). Ruokavaliossa syödään runsaasti kasviksia (vihanneksia ja hedelmiä sekä pähkinöitä ja papuja) sekä melko paljon kokojyväviljatuotteita. Ruokavalio sisältää paljon kuituja ja huomattavan vähän tyydyttyneitä rasvoja.

Tiukin DASH on suolankäytön suhteen rajoittaen suolan määrän noin 1 tl/päivä (laskin itse - 2300mg natriumia). Meillekin suositellussa 5 g suolaa on noin 2000 mg natriumia. Tämän tiukan suolarajan vuoksi ravitsemustieteen professori Mikael Fagerholm epäili Helsingin sanomille sen käyttökelpoisuutta suomalaisilla. Omasta mielestäni sokerin käyttö on myös rajattu hurjan pieniin, tosin itse pystyn korvaamaan muun makean kuivatuilla hedelmillä.

Se, mikä itsestäni tässä ruokavaliossa tuntui mukavalta, ovat selkeät annoskoot, joita on suhteellisen helppo ymmärtää ja hahmottaa. Yksittäisiä kaloreita ei tarvitse laskea. Terveellisyydessään Dash on hyvin lähellä ihanteellista ruokavaliota.

Seuraava DASH ohje 1800 kcal:lle (pdf)

Dash vahtii suolan kulutusta. Julkinen kuva by Garizko.

(Suluissa 2000 kcal)

4-5 annosta vihanneksia (5)
4 annosta hedelmiä (4-5)
6-7 annosta viljatuotteita (7-8)
2-3 annosta maitotuotteita (2-3)
4-5 annosta kalaa-lihaa-kanaa-munia* (5-6)
2 annosta öljyjä (2-3)

Lisäksi viikottain:

enintään 4 annosta lisättyä sokeria (5 tai vähemmän)
4 annosta papuja, pähkinöitä tai siemeniä** (4-5)

Alkoholia tulisi nauttia vain vähäisessä määrin.

* joissain DASH versioissa yksi annos liha-kala-tuotteita on 3x tämän ohjeen suuruinen (85g), jolloin annoksia on vain 1/3 tämän ohjeen versiosta. Tyypillinen aterian liha/kala annoskoko onkin 3 tämän ohjeen DASH annosta.
** joissain DASH versioissa on runsaammin papuja, siemeniä ja pähkinöitä ja vähemmän esim. lihaa, kalaa ja munia

Annoskoot:

Yksi annos on noin:

Vihannekset:

• 2,5 dl tuoreita lehtivihanneksia (esim. salaattia)
• 1,25 dl pilkottuja raakoja tai keitettyjä vihanneksia
• 1,25 dl vihannesmehua

Hedelmiä:

• 1 keskikokoinen hedelmä
• 16 viinirypälettä
• 1,25 dl hedelmäpaloja (tuoreita tai pakaste) (170g)
• 2/3 dl kuivattuja hedelmiä
• 1,25 dl hedelmämehua (maksimi päiväannos)

Viljat: (vähintään 50 % täysjyvää)

• 1 leipäviipale
• 1,25 dl pastaa, riisiä tai puuroa
• 2-2,5 dl muroja tai mysliä (kuitupitoisia vähemmän)

Maitotuotteet:

• 2,5 dl vähärasvaista jogurttia tai maitoa
• 40-45 g vähärasvaista kovaa juustoa
• 55-60 g vähärasvaista tuorejuustoa esim. raejuustoa tai rahkaa

Liha, kala, kana:

• 28g vähärasvaista lihaa, nahatonta kanaa tai kalaa (myös rasvaista)
• 1 kananmuna (enintään 4 viikossa)

Rasvat:

Dash rajoittaa makeita jälkiruokia,
mutta kehoittaa syömään runsaasti hedelmiä.

• 1 tl pehmeää margariinia
• 1 tl kasvisöljyä
• 1 rkl majoneesia
• 1-2 rkl salaattikastiketta

Pavut, siemenet ja pähkinät:

• 0,8 dl tai 40-45 g pähkinöitä
• 2 rkl pähkinävoita
• 2 rkl eli noin 15 g siemeniä
• 1,25 dl kuivatuista keitettyjä herneitä tai papuja

Sokeri: (n. 12 g)*

• 1 rkl sokeria
• 1-1,5 rkl hilloa
• 1-1,5 dl sorbettia
• 1 pieni keksi
• 15 g namuja
• 1,5 dl limsaa

* Näitä annoskokoja säädin sisältämään samoja sokerimääriä Finelin mukaan (linsa ja sorbetti alunperin yläkattiin, muut oikein).

Ei makeaa mahan täydeltä

Suolan tavoin makea turruttaa makuhermoja - sen on kertonut jo omat kokemukset että myöskin tutkimustulokset. Vähentämällä makeaa nauttii enemmän luonnollisista herkuista.

Olen ollut viime keväänä makea lakossa pari kuukautta ja aiemminkin erään kerran. Viimeksi jätin pois kaikki makeiset ja makeat jälkiruoat, mutta myös kuivattuja luumuja lukuunottamatta kaikki muut kuivatut hedelmät. Tuloksena oli se, että kirsikka tomaatit olivat muutaman viikon kuluttuja kuin karkkeja ja miedostisuolatut cashewpähkinät alkoivat maistua makeilta. En kuitenkaan korvaisi sokeria keinomakeuttajilla, jotka ainakin joidenkin tietojen mukaan sotkevat makean aistimista.

Nyt tavoitteenani on jälleen ryhtyä makealakolle ja ehkä vähän pysyvämmälle sellaiselle. Aluksi tarkoitus on taas jättää pois selkeästi makeat jälkiruoat ja makeiset, mutta myös suurin osa kuivatuista hedelmistä. Myöhemmin olisi ajatuksena rajoittaa kuivattujen syöntiä pieniin annoksiin ja syödä makeita jälkiruokia noin kerran pari kuussa ja karkkeja vielä harvemmin lukuunottamatta oikein tummaa suklaata.

Tutkimustiedon mukaan vähäinen lisätyn sokerin kulutus saa ruuan maistumaan makeammalta. Makeasta kuitenkin nauttii edelleen, toisin kuin vähäsuolaiseen tottunut, joka saattaa häiriintyä liiasta suolasta. Mieltymys makeaan riippuu perimästä. Itse olen valitettavasti perinyt sokerihiiren geenit. Lisätyn sokerin monet kielteiset terveysvaikutukset alkavat olla yleisesti tunnettuja. Omia ajatuksiani kenties eniten hätkähdytti se, että sokeri kuten tupakka vanhentaa ihoa, siitäkin huolimatta, että terveydelliset vaikutukset ovat vakavampia.

Kuivatuissa luumuissa on muuten 20-30 % vähemmän sokeria kuin muissa kuivatuissa hedelmissä. Useimmissa kuivatuissa hedelmissä on noin 50-70 % sokeria painoonsa nähden, kun luumuissa on noin 30-40 % (riippuen lähteestä ja ilmeisesti lajikkeesta). Lisäksi kuivatuilla luumuilla on matala glygeeminen indeksi (29). Syystä tai toisesta luumuista on todettu olevan apua painonhallinnassa ja hyötyä luustolle. Luustolle on ilmeisesti hyödyllistä ainakin se, että niissä on reippaasti K-vitamiinia.

Oman kokemuksen mukaan luumuja ei tule niin herkästi ahmittua kuin esimerkiksi rusinoita. Normaalisti syön kuivattuja hedelmiä kuin karkkeja. Luumuja syö kerralla ehkä muutaman. Lisäksi olen ajatellut, että kun kuivattujen hedelmien lajin rajaa yhteen eli luumuihin, niin vaihtelu ei lisää niiden himoa.

Aprikoosipuu hedelmineen.
CC-BY-2.0 by Karunakar Rayker from India

Sikäli aion kyllä edelleen käyttää kuivattuja hedelmiä lakonkin aikana, että käytän niitä maustamattoman jogurtin mausteena. Itse pidän erikoisesti aprikoosijogurtista. Kuivattuja hedelmiä valitessa kannattaa olla tarkkana, ettei niitä ole sokeroitu.



Laihduttajan aprikoosijogurtti
2-3 rkl kuivattuja apirkooseja pienittynä
2-2,5 dl paksuhkoaa maustamatonta jogurttia esim. Valion A+ kreikkalainen

Pilko tai revi aprikoosit pikku paloiksi. Kaada päälle jogurtti ja anna seistä 30-60 minuuttia, kunnes aprikoosit imeneet hieman kosteutta jogurtista. Sekoita ja nauti. Hyvää, helppoa ja terveellistä.