Törmäsin kansantajuiseen tiedeuutiseen, joka näytti lehden jutun otsikoinnin perusteella ihan erilaiselta, kuin alkuperäinen tutkimus. Ihmettelin, mitä välillä oli tapahtunut, kuin ratkaisumahdollisuuksista oli tullut ongelma.
Helsingin sanomat kirjoitti: "Ruokahävikki kasvaa ja lisää maatalouden kasvihuonepäästöjä", kun alkuperäinen tutkimus oli otsikoitu: "Reducing food waste could help mitigate climate change" eli että ruokahävikin vähentäminen voisi auttaa lieventämään ilmastonmuutosta. Mahdollisesta ratkaisusta oli otsikoinnilla tehty ongelma.
Tämä sai minut miettimään, luoko lehdistö kielteistä ilmapiiriä otsikoinneillaan. Myönteisiä uutisia saa lehdistä hakea - ja jos nekin, joita on, muutetaan tällä tavoin kielteisiksi, synkkenee ilmapiiri entisestään. Tähän on kenties johtanut tabloidi-julkisuus, jossa lukijoita haetaan repivillä otsikoilla.
Perinteinen tiedonvälitys on jäänyt lukijoiden kalastelun varjoon. Hesari ei ole ongelman kanssa suinkaan yksin, eikä edes missään nimessä ilmiön ikävin tai pahin edustaja. Juttu vain päätyi esimerkiksi siksi, että ero alkuperäisen tiedotteen ja uutisen sävyn välillä oli tässä tapauksessa niin helppo jäljittää.
Alkuperäinen tutkimustiedote kertoi, että vuoteen 2050 mennessä 10% maatalouden aiheuttamista kasvihuonepäästöistä tulee aiheutumaan ruuan hävikistä ja jätteestä. Tänäkin päivänä 1/3 maailman ruoan tuotannosta päätyy muualle kuin lautasillemme. Ongelma on kasvamassa, kun esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa ollaan omaksumassa läntinen elämäntyyli. Vähentämällä hävikkiä voitasiin taistella paitsi ilmastonmuutosta myös nälkää vastaan.
Tutkimustiedote jatkaa kertoen, että koska ravinnon kulutus on vakio kaikkialla, rikkaiden maiden ylimääräinen ruuankulutus päätynee jätteeksi. Tämä lisää tarpeettomasti kasvihuonekaasuja. Tärkeää olisikin keskittyä tekemään ruoan jakeluverkosta tehokkaampi, jotta hävikki vähenisi. Se vaikuttaisi myönteisesti sekä ruokaturvaan että ilmastonmuutokseen.
Hesarin uutinen jätti kokonaan käsittelemättä alkuperäisen tutkimus-tiedotteen tarjoaman ratkaisumallin. Koko uutinen keskittyi vain kasvavan ongelman ympärille. Se ohitti myönteiset mahdollisuudet kokonaan.
Vaikka kyseessä on vain yksi uutinen, samankaltaista henkeä on voinut aistia julkisessa pakolais- ja rasismi-keskusteluissa. Niidenkin yhteydessä ainakin osa lehdistöstä on keskitynyt ongelmien kärjistämiseen ratkaisumallien etsimisen sijaan. Samalla huomio on suunnattu pois olennaisemmista asioista, kuten taloudesta tai inhimillisestä kärsimyksestä.
 |
| Jätteen käsittelyä Euroopassa. CC-BY-1.0 by Fruggo. |
Tämä sai minut miettimään, luoko lehdistö kielteistä ilmapiiriä otsikoinneillaan. Myönteisiä uutisia saa lehdistä hakea - ja jos nekin, joita on, muutetaan tällä tavoin kielteisiksi, synkkenee ilmapiiri entisestään. Tähän on kenties johtanut tabloidi-julkisuus, jossa lukijoita haetaan repivillä otsikoilla.
Perinteinen tiedonvälitys on jäänyt lukijoiden kalastelun varjoon. Hesari ei ole ongelman kanssa suinkaan yksin, eikä edes missään nimessä ilmiön ikävin tai pahin edustaja. Juttu vain päätyi esimerkiksi siksi, että ero alkuperäisen tiedotteen ja uutisen sävyn välillä oli tässä tapauksessa niin helppo jäljittää.
Alkuperäinen tutkimustiedote kertoi, että vuoteen 2050 mennessä 10% maatalouden aiheuttamista kasvihuonepäästöistä tulee aiheutumaan ruuan hävikistä ja jätteestä. Tänäkin päivänä 1/3 maailman ruoan tuotannosta päätyy muualle kuin lautasillemme. Ongelma on kasvamassa, kun esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa ollaan omaksumassa läntinen elämäntyyli. Vähentämällä hävikkiä voitasiin taistella paitsi ilmastonmuutosta myös nälkää vastaan.
Tutkimustiedote jatkaa kertoen, että koska ravinnon kulutus on vakio kaikkialla, rikkaiden maiden ylimääräinen ruuankulutus päätynee jätteeksi. Tämä lisää tarpeettomasti kasvihuonekaasuja. Tärkeää olisikin keskittyä tekemään ruoan jakeluverkosta tehokkaampi, jotta hävikki vähenisi. Se vaikuttaisi myönteisesti sekä ruokaturvaan että ilmastonmuutokseen.
 |
| Jätteenlajittelu on usein tarkempaa kehitysmaissa. Lajittelua Thaimaassa. CC-BY-2.5 by Quistnix |
Vaikka kyseessä on vain yksi uutinen, samankaltaista henkeä on voinut aistia julkisessa pakolais- ja rasismi-keskusteluissa. Niidenkin yhteydessä ainakin osa lehdistöstä on keskitynyt ongelmien kärjistämiseen ratkaisumallien etsimisen sijaan. Samalla huomio on suunnattu pois olennaisemmista asioista, kuten taloudesta tai inhimillisestä kärsimyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti