Luumu-kanelijogurtti

Aitokaneli eli Ceylonin kaneli.

Kaupan jogurttien kanssa olen jo aikaa sitten todennut, että vähemmän makeutettuihin on helppo tottua. Vielä terveellisempi ja yhtä maukas lopputulos on makeuttaa maustamaton jogurtti kuivatuilla hedelmillä.

Kanelia on joskus suositeltu makean himoa hillitsevänä. Kaneli ilmeisesti hillitseekin verensokerin heilahtelua. Jos kanelia syö usein, kannattaa etsiä ekokaupoista ceylonin kanelia, sillä meillä yleisesti myynnissä oleva kassia sisältää epäterveellistä kumariinia. Näin makea rajoitteeseen elämään se sopii hyvin.

Luumut ovat siitä kivoja hedelmiä, että niissä ei ole yhtä paljon sokeria, kuin kuivatuissa aprikooseissa, viikunoissa, rusinoissa ja taateleissa, joissa on nähtävästi kaikissa yli 50 % sokereita. Luumuissa sokereita on hieman vähemmän kuin noissa muissa ja lisäksi reilusti kuitua (7-9 %). Kuitua on muissakin kuivatuissa tosin yleensä hyvin, useimmiten yli 7 %.

Luumu-kanelijogurtti (1:lle)

2 dl  maustamatonta jogurttia (esim. AB)
4-6  kuivattua luumua
(2-3 rkl kauraleseitä)
1/2 tl  kanelia 

Laita silputut luumut ja leseet jogurttiin likoamaan yön yli (tai muutamaksi tunniksi). Mausta aamulla kanelilla ja sekoita hyvin. Jos jätät leseet pois voit liottaa myös vähemmän aikaa.

Kirja-klassikoiden ystäville

Klassikoiden osalta netti on pullollaan suloisia löytöjä. 

Englanninkielisiä klassikkokirjoja löytyy paitsi Gutenberg-yhteisön sivuilta myös Internet Archive - kokoelma ja Wikisourse - yhteisöstä. Gutenberg ja Wikipediaan yhteydessä oleva Wikisource toimivat vapaaehtoisvoimin.

Jane Austenin teoksista vain
kirjeille löytyy kansi
Gutenbergistä.

Gutenbergista kirjat löytyvät monessa muodossa ja vanhemmat niistä on luokiteltu hyvin ja helposti löydettävissä. Valitettavasti uusimmista kirjoista luokitustunnukset usein puuttuvat, eikä niiden etsiminen ole yhtä helppoa. Wikisourcen kirjat ovat verkossa luettavia, mutta muutettavissa myös pdf-, rtf- (teksti) ja epub-muotoihin. Molempien kirjat ovat oikoluetut digitaaliseen muotoonsa.

Archive kokoaa yhteen eri yliopistojen, arkistojen ja myös yhteisöjen digitalisoimia kirjastoja. Sieltä löytyvät myös Gutenbergin kirjat ja suurin osa Googlen digitoimista kirjoista. Yksi suurimmista Archive'sta löytyvistä on Europeana - kokoelma, joka kokoaa yhteen Eurooppalaisten yliopistojen, kirjastojen ja laitosten digitalisoituja kirjastoja.

Archivessa on valtavasta kirjoja, jotka eivät aina ole kovin hyvin luokiteltuja ja haluamansa löytäminen ei ole helppoa. Jos kuitenkin haluaa kirjansa pdf (tai siihen rinnasteisessa tiiviimmässä dvju) -muodossa, Archive on hyvä paikka penkoa. Epub-muotoiset kirjat ovat usein raakileita, eivätkä kovin käyttökelpoisia.

Suomenkielisiä

Suomenkielisiä kirjoja löytyy myös Gutenbergin kautta, jossa suomenkielisten kirjojen määrä verrattuna moniin suuriin kieliin on merkittävä. Kirjoja tuottavat pitkälti vapaaehtoiset Projekti Lönnrotin kautta, jonka sivuilta ne löytyvät myös tekstitiedostoina. Kirjat ovat hyvälaatuisia oikoluettuja kirjoja.

Saima Harmajan teokset löytyvät
Kansallisarkistosta.

Suomenkielisistä verkko-kokoelmista kenties merkittävin on kuitenkin Kansalliskirjaston digitalisoima aineisto, josta löytyy myös pääasiassa suomalaisen kirjallisuuden klassikoita pdf-muodossa. Lisäksi kirjastosta löytyy sen omia aarteita digitoituina sekä lehtiä, pienpainatteita ja paljon muuta. Niin kansalliskirjaston, kuin myös yliopistojen, korkeakoulujen ja eräiden viranomaisten digitalisoimat aineistot ovat Doriassa, joka on Kansalliskirjaston ylläpitämä julkaisuarkisto.

Digistä löytyy puolestaan yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, josta suurin osa on kuvia ja historiallisia lähteitä. Poikkeuksen muodostaa kuitenkin mm. Vaasan lukuseuran kirjasto, josta löytyy ruotisnkielisiä vanhoja kirjoja pdf- ja teksti-muodoissa. Turun kansankirjaston kirjat ovat suomenkielisiä (myös teksti/pdf).  Digistä löytyvät myös Gutenbergin suomenkieliset (kaunokirjallisuus) epub-muodossa.

Pienempiä lähteitä digitalisoiduille aineistoille ovat Agricola-historiaverkon alkuperäisaineistot sekä Kotimaisten kielten laitoksen Vanhan kirjasuomen korpus ja Varhaisnykysuomen korpus, jotka sisältävät kirjoja verkkomuodossa.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran digikirjasto sisältää jukaisuja ja käsikijoituksia seuran kokoelmista. SKS:n digikirjastossa aineistoa on pdf-muodossa. SKS:llä on hyvät linkit myös eräisiin muihin pienaineistoihin. Valitettavasti eivät olleet viimeksi täysin ajantasalla. Wikisource löytyy myös suomeksi, mutta valitettavasti se on melko suppea.

Suomeksi löytyy hyvin sekä suomenkielisiä että kansainvälisiä klassikkoja. Itse olin erityisen iloinen löydettyäni Kansalliskirjastosta Saima Harmajan runot pdf-muodossa. Suomenkielistä kirjallisuutta on päässyt mukaan myös pohjoismaiseen Project Runebergiin, josta löytyy myös Saima Harmajan teoksia tekstimuodossa. Kokoelma on kuitenkin parempi lähde ruotisn-kielen harrastajille.

Elisan klassikoista löytyy mm. Anna.
Lisäksi Elisalta löytyy laaja valikoima
kohtuuhintaista nykykirjallisuutta.

Jalostettuja kirjoja

Monet julkaisualustat käyttävät esim. Gutenbergin kirjoja pohjana ja taittavat ne siistimpään muotoon, joilla on nätit kannet (tosin Gutenbergin osalla kirjoista on nykyään myös kasilehdet). Ne näyttävät paremmilta lukulaitteissa. Ilmaisia klassikoita löytyykin mm. Elisa-kirjoista. Suomenkielisiä siististi taitettuja klassikoita ei enää löydy muilta kirjakaupoilta. 

Sen sijaan englanninkielisiä löytyy monesta paikkaa. Pelkästään ilmaisia kirjoja tarjoavat mm. Manybooks (mm. epub),  Forgotten books (pdf & mobi) ja Loyal Books (mm. epub). Itse pidän Feedbooks-sivuista (epub, pdf), joissa julkiset (tekijän oikeuksista vapaat) kirjat löytyvät omana osastonaan.

Rosmariinipuuro

Puuron syöntiin liittyy
lämpöisiä lapsuusmuistoja.

Olen lapsesta asti syönyt kaurapuuroa mielellään (ja keittänytkin sitä jo pienenä yhdessä isän kanssa), mutta vaikka vatsalle - ja kai muutenkin - kaurapuuro on hyväksi, väliin ihan pelkän puuron makuun kyllästyy. Olen herkkä vatsainen ja hyödynnän mielellään kaurasta helposti saatavan kuidun ja sen prepioottisen (eli vatsan hyviä bakteereja tukevan) vaikutuksen. Kaura-puuron syömisestä tulee hyvä olo, varsinkin jos ei keitä liian paksua puuroa.

Ennen maustoin puuron usein muilla viljoilla (neljä-viljaa tai ruis), mutta nykyisin muiden kotimaisten viljojen nauttiminen ei oikein ole suotavaa allergian vuoksi. Tosin tattaria voi tietenkin myös käyttää kauran maun rikastamiseen. Marjoista (mm. kuivatuista mustikoista) saa vaihtelua puuron päälle, mutta itse en ole varsinaisesti hillopuuron ystävä. Lapsuuden voisilmä ei joka päiväisenä puuron särpimenä ole kovin terveellinen.

Maailmalla suolaisia puuromaisia ruokia on aika paljon. Meillä puurot ovat useammiten joko makeahkoja tai hyvin yksinkertaisia. Kiinassa ja monissa muissakin Aasian maissa syödään myös suolaista riisipuuroa, congeeta. Hirssipuuro on usein afrikkalaisella aterialla tarjolla pääruoan kera. Maissipuuroa nautitaan taasen sekä eri osissa Amerikoita että tietyissä osin Afrikkaa samalla tavoin. Italialainen polentakin on oikeastaan pohjimmiltaan maissipuuro. Upma on perinteinen intialainen maustetu vehnäpuuro, jota nykyään valmistetaan myös kaurasta.

Mietin, miten voisin saada "suolaista" (eli ei-makeaa) vaihtelua aamu-puuroon, jollen halua syödä sitä esim. juustovoileivän kera. Siitä innostuneena tulin kokeilleeksi seuraavaa yhdistelmää ja näin syntyi mielestäni oikein maukas - ja helppo - rosmariinipuuro. Kannattaa kokeilla, jos yhtään pitää rosmariinin ja valkosipulin mausta. 

Rosmariinipuuro

1 annos löysähköä (mikro)puuroa 

ripaus rosmariinia

1 -2 pyöräytystä valkosipulimyllystä

Keitä puuro valmiiksi, mausta kuumana rosmariinilla ja valkosipulilla sekä sekoita hyvin. Käytä vähän tavallista vähemmän hiutaleita (isot hiutaleet ovat hyviä, mutta muutkin käyvät). Lisään suolan mielellään vasta valmiiseen puuroon, koska silloin pienempi määrä riittää pitemmälle. Anna hautua hetki. (Puuron riittävä löysyys ei tässä tapauksessa ole vain mielipide kysymys, vaan edellytys makujen kunnolliselle sekoittumiselle).

Gluteeniton puuro valmistuu puhdaskaurahiutaleista. Isoja hiutaleita valmistaa ainakin kotoinen Provena ja luomuna tanskalainen Urtekram. Puuroa voinee kokeilla muillakin miedoilla hiutaleilla, kuten esimerkiksi hirssillä.