En oikein tarkkaan muista, mikä kirja olisi ollut lempikirjani aivan pienenä. Äiti luki meille paljon ja sen muistan, etten ihan pienenä oikein ymmärtänyt muumikirjoja. Toisaalta pidin kovasti kreikkalaisista "saduista" (eli antiikin Kreikan tarinoista "lapsille").
Valitsin tähän esittelyyn joitakin osin vähemmän tunnettuja kirjoja, jotka olivat jääneet mieleeni lapsuuden kirjojen joukosta. Poikkeuksena tunnettavuudesta on Kunnas sekä Somersalo, jotka kirjoista kuitenkin kenties nuorimmalta iältä tuli mieleen ja on siksi mukana. Jätänkin luettelosta pois tutuimmat Annat ja muut rakkaat klassikot. Useat tämän listan kirjoista olen lukenut useampaan kertaan tai ne ovat muuten jättäneet lähtemättömän jäljen mieleeni.
Kaikkia suosikkejani en edes yrittänyt tälle listalle mahduttaa, niitä oli pikkulukutoukalla niin monia. Listalta ovat jääneet pois mm. Susan Cooperin Pimeä Nousee-sarja, LeGuinin Mameren-tarinat, Hiidenpata-sarja, Tolkienin Hobitti, klassiset tyttökirjat niin meiltä kuin muualta, Lotta-kirjat, Sivar Alhrudin hilpeät Etsiväkaksoset, Tarina vailla loppua, Lintukansan poika, Holly Hobbie, Enid Blytonin kirjat (erityisesti salaisuus-sarja) ja lukemattomat muut suosikit. Kaikkia edellämainittuja voin suositella lämpimästi, eivätkä ne ole listan kirjoja vähemmän rakkaita.
Muistelutuokio on ollut melkoista aivojumppaa, kun on yrittänyt etsiä kirjojen ja kirjailijoiden nimiä muistini sopukoista. Hakukoneista on yllättävästi apua, kunhan tietää, miten niitä käyttää. Listalle nousi yhä useampia kirjoja ja kirjailijoita, joiden synnyttämät elämykset nousivat muistini kätköistä. Nämä kirjat lienee luettu noin 8-14-vuotiaana.
Mauri Kunnas: Koiramäen talossa
En ollut enää kovin pieni, kun meille tulivat ensimmäiset Koiramäki-kirjat pikkuveljen kummitädin toimesta. Koiramäen talossa saattoi olla joko historiainnostukseni synnyttäjä tai sen lämmittäjä. Väliäkö sillä, kun sitä lukiessani joka tapauksessa tajusin, että mennyt maailma kiinnostaa minua. Koiramäki oli täynnä jännitäviä yksityiskohtia, jotka kertoivat menneestä elämästä.
Jyrki Vuori: Turun linnantonttu ja kaupungin kaatajat
Tämä kirja lienee yksi ensimmäisistä lukemistani fantasiaseikkailuista ja jäi mieleen yhdistäessään hauskasti nykymaailmaa ja fantasiatodellisuutta. Lisäksi se puhui rakkaudesta vanhoihin aarteihin - olivat ne vaikka puutalot - ja taistelusta niiden puolesta. Muistelisin kirjan myös olleen vauhdikas ja jännä. Poikkeuksellinen kirja lienee ollut siksi, että se sijoittui kotoisiin ja lapselle tutunoloisiin maailmoihin. Minulla on ollut erityisesti lapsena villi mielikuvitus ja kirja puhutteli myös sitä.
Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut
Somersalon mestaritonttu oli toinen tonttuaiheinen saturomaani, joka tarttui käsiini lapsuusvuosina ja josta muistaakseni tokaluokkalaisena pidin hurjasti. Se oli puhtaammin saturomaani kuin Vuoren teos ja puhdasta fantasiaa. Muistan kirjasta paremmin satumaisen tunnelman kuin mitä ajatuksia se herätti. Hesarin äänestyksessä 2004 kirja valittiin kaikkien aikojen kotimaiseksi lastenkirjaksi.
C. S. Lewis: Hevonen ja poika
En tiedä miksi, mutta muistan kuitenkin, että tämä kirja oli suosikkini Narnia-sarjassa. Huolimatta siitä, että Velho ja Leijona oli kenties elämyksellisempi ja synnytti oivalluksen, saattaa olla, että aloin olla siinä iässä, että tämän narniasarjan sivujuonteen romantiikalla maustettu tarina puhutteli hieman enemmän. Kirja on myös hevoskirja, sillä se kertoo pojan ja tämän ratsun yhteydestä. Vaikken ole varsinainen hevostyttö, niin isäni ja setäni olivat hevosmiehiä ja hevoset ovat edelleen rakkaita muistoja lapsuudesta. Se oli yksi niistä kirjoista, jotka saivat minut rakastumaan fantasiaan.
Jalmari Sauli: Merten huuhkajat
Saulin historialliset poikien seikkailukirjat ovat kestäneet yllättävästi aikaa ja niiden kerronta on eläväistä. Niissä yhdistyy erähenki ja seikkailujen sekoittuminen historiallisiin tapahtumiin. Vaikka kirjat oli kirjoitettu vuosikymmeniä aiemmin (1920-1930-luvuilla), ne puhuttelivat uusintapainoksina vielä 1980-luvun nuorta lukijaakin. Kirjan merirosvoseikkailu sijoittuu 1400-luvun Suomeen ja piispa Maunu Tavastin aikoihin. Tavataanpa kirjassa itse piispakin. Vaikka olen lukenut nuorena innolla romaaneja Skotlanin ja Englannin historiasta, täytyy myöntää, että oman maan historia puhutteli aivan erityisellä tavalla, vaikkei ote ehkä ollut täysin moderni. Vähän samaa suoraselkäistä henkeä kirjassa on aistittavissa, kuin esimerkiksi Mary Markin tyttökirjoissa.
Eva Ibbotson: Voi noita noitia
Ibbotsonin noitakirja kiehtoi jo aiheensa puolesta. Isäni kotiseudulla savossa oli varsin elävä trulliperinne ja noidiksi pukeutuminen ja noitiminen oli yksi pääsiäis iloista. Kirjassa on jännittäviä kiemuroita, mutta myös nuorta tyttöä kiehtonutta romantiikkaa.
Alkuasetelmana mahtava Velho huomaa vanhenevansa ja haluaa itselleen seuraajan. Niinpä hän päättää löytää itselleen vaimon kammottavien noitien joukossa. Kirjan sankaritar on valkoinen noita, joka ihastuu velhoon ja haluaa osallistua kilpailuun, mutta onnistuu vain onnellisissa taioissa, kunnes... Myöhemmin myös Pottereihin tutustuneena, mielestäni tämä on parempi kirja samasta aiheesta. Tämäkin oli niitä kirjoja, joita onnistuin lukemaan useampaan kertaan nuoruusvuosinani.
Astrid Lingren: Riitta-Maija keventää sydäntään
Vaikka Veljeni leijonamieli on jäänyt mieleeni koskettavana ja elävänä kokemuksena, niin olen kuitenkin lukenut kirjeromaania Riitta-Maijasta vieläkin innokkaammin. Sain kirjan käsiini luultavasti siinä iässä, kun romantiikka jo hieman kutkuttaa nuoren tytön sydäntä, mutta pojat eivät kuitenkaan vielä kiinnosta oikein tosisaan. Kirja koostuu Riitta-Maijan kirjeistä "hienolle" Tukholmalaiselle kirjeystävälleen ja kertoo tämän boheemista perheestä ja kasvamisesta aikuiseksi pikku kaupungissa. Kirja oli todenmakuinen tyttökirja, joka ahmimieni Merri Vikin Lotta-kirjojen tavoin puhutteli realismillaan ja myös humoristisella otteellaan.
Bjarne B. Reuter: Sedän suuri keikka (ja sarjan muut osat)
Reuterin nuortenkirjat puhuttelivat hulvattomalla (jopa aika mustalla) huumorillaan. Muistan ala-asteen loppuvuosina lukeneeni näitä kilpaa pari vuotta vanhemman serkkutytön kanssa. Kirjat kertoivat veljessarjasta, jonka isä ja sedät olivat pikkurikollisia. Pojat joutuivat viatonta villiyttään kaikenlaisiin kommelluksiin ja harmeihin osin omasta ja osin aikuisten epäluotettavuuden vuoksi. Mukana seikkaili myös miltei yhtä villi pikkusisko. Kirjoissa on vähän samaa henkeä kuin parhaissa aikuisten veijariromaaneissa.
Christine Nöstlinger: Suklaata ja Särkyneitä sydämiä & Pikkuveljestä on pelkkää harmia
Itävaltalaisen lasten-ja nuortenkirjailijan realsitiset teini-kuvaukset puhuttelivat minua yläaste-ikäisenä. Niissä sekoittuivat erilaiset aikuistumisen kuviot ja ne olivat kirjallisesti kiinnostavia. Valitettavasti Nöstlinger on enemmän lasten kuin nuortenkirjailija ja silksi puhuttelevia nuortenkirjoja ei ollut monia. Ne olivat kuitenkin mainiota kirjallisuusterapiaa tuolloin melko yksinäiselle teinille, joka yritti sopeutua uuteen kouluun vieraalla paikkakunnalla.
Maria Gripe: Pörriäinen lentää hämärässä
Ruotsalainen Gripe on Nöstlingerin ja alla mainitun Mahyn tavoin sekä lasten että nuortenkirjailija. Hänen tarinansa ovat historiallisia tarinoita mystisin maustein. Pörriäinen lentää hämärässä juoneen sekoittuvat sekä mystiset sittiäiset että niiden serkut egyptiläiset skrapeet. Vieras Aikojen takaa ja Varjojen-sarja kuuluvat samaan salaperäiseen perheeseen, jossa perinteinen dekkari ja spekulatiivinen tarinankerronta sekoittuvat historialliseen nuortenkirjaan. Kirjassa ovatkin mukana kaikki rakastamani elementit kauniisti sanoitettuina.
Margaret Mahy: Noitavaellus
Noitavaellus on taitavan sanataiturin uusiseelantilaisen lasten- ja nuoretenkirjailija Margaret Mahyn valloittava romaani, jossa fantasia ja arkitodellisuus jälleen sekoittuvat toisiinsa. Mahyn kieli on rikasta, mikä tekee kirjasta lumoavan. 14-vuotiaan Lauran pikkuveli joutuu pahansuovan olennon uhriksi ja läheisistä vain Laura ymmärtää, mistä on kyse. Hän näet on puolivälissä - taikamaailman rajalla.
Laura kääntyy vanhemman kuolutoverin ja valojaoppilaan Sorryn puoleen, josta hän on varma, että tämä on noitapoika. Sorryn ja tämän isoäidin ja äidin kanssa Laura aloittaa pelastusoperaation, jolla on hintansa. Mukana on aimo annos melko viatonta romantiikkaa, joka fantasiasta huolimatta maistuu yllättävän realistiselta. Taisin olla itse suurin piirtein Lauran ikäinen, kun luin kirjan ensi kertaa.
Cynthia Voigt: Matkalla kotiin
Kirja kertoo äidin sairastumisesta ja katomaisesta ja siitä kuinka teini-iän kynnyksellä oleva isosisko Dicey joutuu ottamaan vastuun pikkusisaruksistaan ja johdattamaan nämä kotiin isoäidin luokse. Vaikka kirja ei kuulukaan spekulatiiviseen kirjallisuuteen, menneisyys verhoituu siinä salaperäisyyden verhon alle.
Kirja oli ensimmäinen osa 1980-luvulla kirjoitetusta kirjasarjasta, joka kertoi Tillermani-suvun nuorista. Voigt on edellämainittuje kolmen tapaan myös palkittu nuortenkirjailija, jolla on laaja tuotanto. Suomeksi kirjoja ei kuitenkaan juurikaan ole käännetty Tillerman Saagan ulkopuolelta.
Valitsin tähän esittelyyn joitakin osin vähemmän tunnettuja kirjoja, jotka olivat jääneet mieleeni lapsuuden kirjojen joukosta. Poikkeuksena tunnettavuudesta on Kunnas sekä Somersalo, jotka kirjoista kuitenkin kenties nuorimmalta iältä tuli mieleen ja on siksi mukana. Jätänkin luettelosta pois tutuimmat Annat ja muut rakkaat klassikot. Useat tämän listan kirjoista olen lukenut useampaan kertaan tai ne ovat muuten jättäneet lähtemättömän jäljen mieleeni.
 |
| Mestaritontun seikkailut ovat yksi rakastetuimmista suomalaisista saturomaaneista. |
Muistelutuokio on ollut melkoista aivojumppaa, kun on yrittänyt etsiä kirjojen ja kirjailijoiden nimiä muistini sopukoista. Hakukoneista on yllättävästi apua, kunhan tietää, miten niitä käyttää. Listalle nousi yhä useampia kirjoja ja kirjailijoita, joiden synnyttämät elämykset nousivat muistini kätköistä. Nämä kirjat lienee luettu noin 8-14-vuotiaana.
Mauri Kunnas: Koiramäen talossa
En ollut enää kovin pieni, kun meille tulivat ensimmäiset Koiramäki-kirjat pikkuveljen kummitädin toimesta. Koiramäen talossa saattoi olla joko historiainnostukseni synnyttäjä tai sen lämmittäjä. Väliäkö sillä, kun sitä lukiessani joka tapauksessa tajusin, että mennyt maailma kiinnostaa minua. Koiramäki oli täynnä jännitäviä yksityiskohtia, jotka kertoivat menneestä elämästä.
Jyrki Vuori: Turun linnantonttu ja kaupungin kaatajat
Tämä kirja lienee yksi ensimmäisistä lukemistani fantasiaseikkailuista ja jäi mieleen yhdistäessään hauskasti nykymaailmaa ja fantasiatodellisuutta. Lisäksi se puhui rakkaudesta vanhoihin aarteihin - olivat ne vaikka puutalot - ja taistelusta niiden puolesta. Muistelisin kirjan myös olleen vauhdikas ja jännä. Poikkeuksellinen kirja lienee ollut siksi, että se sijoittui kotoisiin ja lapselle tutunoloisiin maailmoihin. Minulla on ollut erityisesti lapsena villi mielikuvitus ja kirja puhutteli myös sitä.
Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut
Somersalon mestaritonttu oli toinen tonttuaiheinen saturomaani, joka tarttui käsiini lapsuusvuosina ja josta muistaakseni tokaluokkalaisena pidin hurjasti. Se oli puhtaammin saturomaani kuin Vuoren teos ja puhdasta fantasiaa. Muistan kirjasta paremmin satumaisen tunnelman kuin mitä ajatuksia se herätti. Hesarin äänestyksessä 2004 kirja valittiin kaikkien aikojen kotimaiseksi lastenkirjaksi.
C. S. Lewis: Hevonen ja poika
En tiedä miksi, mutta muistan kuitenkin, että tämä kirja oli suosikkini Narnia-sarjassa. Huolimatta siitä, että Velho ja Leijona oli kenties elämyksellisempi ja synnytti oivalluksen, saattaa olla, että aloin olla siinä iässä, että tämän narniasarjan sivujuonteen romantiikalla maustettu tarina puhutteli hieman enemmän. Kirja on myös hevoskirja, sillä se kertoo pojan ja tämän ratsun yhteydestä. Vaikken ole varsinainen hevostyttö, niin isäni ja setäni olivat hevosmiehiä ja hevoset ovat edelleen rakkaita muistoja lapsuudesta. Se oli yksi niistä kirjoista, jotka saivat minut rakastumaan fantasiaan.
Jalmari Sauli: Merten huuhkajat
Saulin historialliset poikien seikkailukirjat ovat kestäneet yllättävästi aikaa ja niiden kerronta on eläväistä. Niissä yhdistyy erähenki ja seikkailujen sekoittuminen historiallisiin tapahtumiin. Vaikka kirjat oli kirjoitettu vuosikymmeniä aiemmin (1920-1930-luvuilla), ne puhuttelivat uusintapainoksina vielä 1980-luvun nuorta lukijaakin. Kirjan merirosvoseikkailu sijoittuu 1400-luvun Suomeen ja piispa Maunu Tavastin aikoihin. Tavataanpa kirjassa itse piispakin. Vaikka olen lukenut nuorena innolla romaaneja Skotlanin ja Englannin historiasta, täytyy myöntää, että oman maan historia puhutteli aivan erityisellä tavalla, vaikkei ote ehkä ollut täysin moderni. Vähän samaa suoraselkäistä henkeä kirjassa on aistittavissa, kuin esimerkiksi Mary Markin tyttökirjoissa.
 |
| Noidat olivat nuoruuteni lempi fantsiahahmoja. |
Ibbotsonin noitakirja kiehtoi jo aiheensa puolesta. Isäni kotiseudulla savossa oli varsin elävä trulliperinne ja noidiksi pukeutuminen ja noitiminen oli yksi pääsiäis iloista. Kirjassa on jännittäviä kiemuroita, mutta myös nuorta tyttöä kiehtonutta romantiikkaa.
Alkuasetelmana mahtava Velho huomaa vanhenevansa ja haluaa itselleen seuraajan. Niinpä hän päättää löytää itselleen vaimon kammottavien noitien joukossa. Kirjan sankaritar on valkoinen noita, joka ihastuu velhoon ja haluaa osallistua kilpailuun, mutta onnistuu vain onnellisissa taioissa, kunnes... Myöhemmin myös Pottereihin tutustuneena, mielestäni tämä on parempi kirja samasta aiheesta. Tämäkin oli niitä kirjoja, joita onnistuin lukemaan useampaan kertaan nuoruusvuosinani.
Astrid Lingren: Riitta-Maija keventää sydäntään
Vaikka Veljeni leijonamieli on jäänyt mieleeni koskettavana ja elävänä kokemuksena, niin olen kuitenkin lukenut kirjeromaania Riitta-Maijasta vieläkin innokkaammin. Sain kirjan käsiini luultavasti siinä iässä, kun romantiikka jo hieman kutkuttaa nuoren tytön sydäntä, mutta pojat eivät kuitenkaan vielä kiinnosta oikein tosisaan. Kirja koostuu Riitta-Maijan kirjeistä "hienolle" Tukholmalaiselle kirjeystävälleen ja kertoo tämän boheemista perheestä ja kasvamisesta aikuiseksi pikku kaupungissa. Kirja oli todenmakuinen tyttökirja, joka ahmimieni Merri Vikin Lotta-kirjojen tavoin puhutteli realismillaan ja myös humoristisella otteellaan.
Bjarne B. Reuter: Sedän suuri keikka (ja sarjan muut osat)
Reuterin nuortenkirjat puhuttelivat hulvattomalla (jopa aika mustalla) huumorillaan. Muistan ala-asteen loppuvuosina lukeneeni näitä kilpaa pari vuotta vanhemman serkkutytön kanssa. Kirjat kertoivat veljessarjasta, jonka isä ja sedät olivat pikkurikollisia. Pojat joutuivat viatonta villiyttään kaikenlaisiin kommelluksiin ja harmeihin osin omasta ja osin aikuisten epäluotettavuuden vuoksi. Mukana seikkaili myös miltei yhtä villi pikkusisko. Kirjoissa on vähän samaa henkeä kuin parhaissa aikuisten veijariromaaneissa.
Christine Nöstlinger: Suklaata ja Särkyneitä sydämiä & Pikkuveljestä on pelkkää harmia
Itävaltalaisen lasten-ja nuortenkirjailijan realsitiset teini-kuvaukset puhuttelivat minua yläaste-ikäisenä. Niissä sekoittuivat erilaiset aikuistumisen kuviot ja ne olivat kirjallisesti kiinnostavia. Valitettavasti Nöstlinger on enemmän lasten kuin nuortenkirjailija ja silksi puhuttelevia nuortenkirjoja ei ollut monia. Ne olivat kuitenkin mainiota kirjallisuusterapiaa tuolloin melko yksinäiselle teinille, joka yritti sopeutua uuteen kouluun vieraalla paikkakunnalla.
 |
| Noitavaelluksen olen lukenut uudestaan myös aikuisena. |
Ruotsalainen Gripe on Nöstlingerin ja alla mainitun Mahyn tavoin sekä lasten että nuortenkirjailija. Hänen tarinansa ovat historiallisia tarinoita mystisin maustein. Pörriäinen lentää hämärässä juoneen sekoittuvat sekä mystiset sittiäiset että niiden serkut egyptiläiset skrapeet. Vieras Aikojen takaa ja Varjojen-sarja kuuluvat samaan salaperäiseen perheeseen, jossa perinteinen dekkari ja spekulatiivinen tarinankerronta sekoittuvat historialliseen nuortenkirjaan. Kirjassa ovatkin mukana kaikki rakastamani elementit kauniisti sanoitettuina.
Margaret Mahy: Noitavaellus
Noitavaellus on taitavan sanataiturin uusiseelantilaisen lasten- ja nuoretenkirjailija Margaret Mahyn valloittava romaani, jossa fantasia ja arkitodellisuus jälleen sekoittuvat toisiinsa. Mahyn kieli on rikasta, mikä tekee kirjasta lumoavan. 14-vuotiaan Lauran pikkuveli joutuu pahansuovan olennon uhriksi ja läheisistä vain Laura ymmärtää, mistä on kyse. Hän näet on puolivälissä - taikamaailman rajalla.
Laura kääntyy vanhemman kuolutoverin ja valojaoppilaan Sorryn puoleen, josta hän on varma, että tämä on noitapoika. Sorryn ja tämän isoäidin ja äidin kanssa Laura aloittaa pelastusoperaation, jolla on hintansa. Mukana on aimo annos melko viatonta romantiikkaa, joka fantasiasta huolimatta maistuu yllättävän realistiselta. Taisin olla itse suurin piirtein Lauran ikäinen, kun luin kirjan ensi kertaa.
Cynthia Voigt: Matkalla kotiin
Kirja kertoo äidin sairastumisesta ja katomaisesta ja siitä kuinka teini-iän kynnyksellä oleva isosisko Dicey joutuu ottamaan vastuun pikkusisaruksistaan ja johdattamaan nämä kotiin isoäidin luokse. Vaikka kirja ei kuulukaan spekulatiiviseen kirjallisuuteen, menneisyys verhoituu siinä salaperäisyyden verhon alle.
Kirja oli ensimmäinen osa 1980-luvulla kirjoitetusta kirjasarjasta, joka kertoi Tillermani-suvun nuorista. Voigt on edellämainittuje kolmen tapaan myös palkittu nuortenkirjailija, jolla on laaja tuotanto. Suomeksi kirjoja ei kuitenkaan juurikaan ole käännetty Tillerman Saagan ulkopuolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti