Kuitua gluteenittomaan

Gluteenittomuus ja kuitupitoisuus on yhdistelmänä haasteellinen. Suosituissa jauhoseoksissa on paljon lisättyä tärkkelystä ja monesti leivontaan käytetään puhdistettuja valkoisia riisijauhoja, jotka ovat ongelmalliset muutenkin kuin kuidun kannalta. 

Kaura on viljoista terveellisimpiä,
joten keille se sopii, heidän
kannattaa sitä käyttää reilusti.

Gluteeniton ja kuitupitoinen tuottaa päänvaivaa, varsinkin kuin lisätty erilliskuitu (esim. useimmat leseet, sokerijuurikaskuitu, perunakuitu) ei ymmärtääkseni toimi yhtä hyvin tärkkelyksen vastapainona ja sen imeytymistä hidastaen, kuin "viljoissa" jo valmiiksi oleva kuitu toimii niiden oman tärkkelyksen tasapainottajana. Toki sekin on parempi kuin ei kuitua ollenkaan. Runsaskuituisena pidetään yleensä viljatuotteita, joiden kuitupitoisuus on yli 6 g /100g.

Pyydän jo valmiiksi anteeksi, että seuraava on pitkälti omaa pohdiskelua ja mukana on vain vähän käytännön ideoita. Olin ennen gluteenitonta tottunut syömään paljolti täysjyvää ja siksi monet gluteenittomat leivonnaiset eivät aluksi oikein maistuneet suussa muulta kuin perunajauholta. Tilanne on parantunut: joko asiaan on tottunut tai gluteenittomien laatu vain on parantunut - ehkä molempia.

Joka tapauksessa alkujärkytys sai minut ajattelemaan gluteenittomassa olevaa kuidun määrää ja ihmettelemään ruokaohjeita, joissa käytetään lähestulkoon kuiduttomia jauhoja. Mielessäni puistelen päätäni, kun näen ruokaleipää, pitsaa tai piirakoita leivottavan vaaleista riisijauhoista tai tärkkelysjauhoseoksista, joista on karsittu lähes kaikki hyödylliset ravintoaineet ja kuidut. Lapsuuden kodissani kun ei koskaan pidetty edes valkoisia vehnäjauhojaan leipäjauhoina. Mummokin piti ranskanleipää lähinnä pullana.

Itse luovuin valkoisista jauhoista kotikäytössä terveyssyistä parikymppisenä. Oman kokemuksen mukaan kokojyvä tuotteisiin totuttautumien vie aikaa. Esimerkiksi valkoiseen pastaan tottuneesta se tuntui aluksi oudolta. Jonkin ajan kuluttua tapahtui kuitenkin käänne: valkoinen pasta alkoi maistua mauttomalta.

Leivonta, jauhot ja kuitu

Gluteenittomilla jauhoilla leipomisesta tekee haasteelliseksi paitsi sitovan gluteenin puute, myös se, että jauhojen koostumus poikkeaa vehnäjauhoista ja vielä enemmän se, että niiden paino desilitraa kohden on hyvinkin vaihteleva.

Vehnäjauhot painavat noin 65 g /dl ja hiivaleipä- sekä grahamjauhot noin 55 g /dl. Gluteenittomien jauhojen paino vaihtelee ainakin 35-80 g /dl. Leipurit mittaavat usein jauhoja vaa'alla saadakseen tarkemman tuloksen ja gluteenittomien leipurien olisi hyvä laskea jauhojen painoja, kun korvaavat vehnäjauhoja.

Sittemmin unohdettua tattaria on viljelty
meillä jo kivikaudella.

Tärkkelyspitoisilla jauhoilla on helppo leipoa. Terveyden kannalta ne kuitenkin ovat valitettavan ongelmallisia, sillä puhdistettua tärkkelystä ja sokeria ei kannattaisi syödä suurin määrin, koska niitä nautittaessa verensokeri heittelehtii voimakkaasti. Joskus niillä voi herkutella melko surutta, kunhan pääosa tulee paremmista jauhoista. Varsinkin gluteenittomana hankala pulla onnistuu paremmin juuri tärkkelyspitoisilla jauhoilla.

Hiivataikina leivonnaisten leivonnassa auttaa kunnolla turvotettu hyvälaatuinen psyllium. Niitä kannattaa vertailla, sillä tuotteiden laadussa on suuria eroja. Taikinaa sitovat myös jauhetut pellavan siemenet ja chian siemenet. Lisäksi proteenipitoisista jauhoista kuten kikherne- ja soijajauhoista on apua. Kaikista edellä mainituista saa myös lisää kuitua leivonnaisiin.

Leivonnassa auttaa monesti myös se, mitä hienompia jauhot ovat jauhatukseltaan. Toisaalta hieno jauhatus vähentää hieman terveellisyyttä, koska tärkkelys imeytyy nopeammin hienoksi jauhetuista jauhoista.

Itse olen kiinnostunut vaalean leivän hapattamisesta, koska hapanleipä saattavat onnistua gluteenittomista hiivaleipää paremmin. Siinäkin on vielä ilmeisesti omat haasteensa.

Gluteenittomat jauhot nielevät yllättäen nestettä enemmän kuin vehnäjauhot, joten kun ei käytä valmiita seoksia, kannattaa niitä käyttää selkeästi vähemmän kuin vehnäjauhoja on neuvottu käyttämään.

Tärkkelyspitoiset jauhot tunnistaa paitsi ainesosaluetteloa tutkimalla, myös jauhopussia tai -pakettia kevyesti puristamalla. Jos pussista tai paketista kuuluu narahdus, jauhot ovat pääosin tärkkelystä.

Pastaa, riisiä ja muita ruuan särpimiä

Pastan kohdalla on mainittu, että mitä suurempi proteenipitoisuus, sitä onnistuneempi pasta. Tattari-, kikherne- ja kaurajauhoja on perinteisesti käytetty Aasiassa noodeleihin. Japanissa (soba) ja Koreassa (makguksu) suosittua tattaria tosin harvoin käytetään yksinään. Kauranoodelit (lǎo xiāng chǎo yóu miàn) ovat kotoisin Sisä-Mongoliasta (Kiinasta), jossa viljelletään paljon kauraa. Kiinalaissivuilta löytämieni reseptien mukaan noodelit valmistetaan lisäämällä kaurajauhoihin kiehuvaa vettä. Kaurasta on valmistettu monen mallisia noodeleita.

Tattaria käytetään perinteisesti pastaa myös Italiassa (mm. pizzocheri, bigoli) ja onpa tarjolla myös italaialaista kaurapastaa. Itse odottelen vielä markkinoille kaupallista kokokaurapastaa. Sellaisen valmistaminen ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta - päinvastoin. Italaissa tällaisia pastoja on jo myynnissä. Koskahan ne saapuvat Suomeen?

Riisin kasvatukseen kuluu paljon vettä.
Pohjaveden arseeni kertyy riisiin.

Gluteenittomalla ruokavaliolla on vaikea välttää riisiä. Riisin tekee ongelmalliseksi muukin kuin kuidun puute. Lisäksi riisi sisältää paljon arseenia eli suomeksi sanottuna arsenikkia, koska sitä sekä viljellään alueilla joissa arseenia on paljon pohjavedessä että sillä on taipumusta kerätä sitä. Tämän vuoksi Evira onkin suosittanut, että gluteenittomassa ruokavaliossa käytettäisiin tästä syystä monipuolisesti eri viljoja. Runsas arseeni voi olla syöpäriski.

Toinen ongelma on ilmastollinen. Koska riisiä viljellään käytännössä suossa, se tuottaa kasvaessaan melkoisen määrän metaania, minkä vuoksi kaikki muut viljat ovat ilmaston kannalta monta kertaa parempia. Sekä ilmaston että terveyden vuoksi olisi hyvä valita mahdollisuuksien mukaan muuta kuin riisiä, mikä kuten edellä mainittua ei aina ole mahdollista.

Riisistäkään ei mielestäni kannata ruokavaliossa tehdä suurta peikkoa. Itse syön kodin ulkopuolella riisiä säännöllisesti, koska en jaksa stressata asiasta siellä, missä gluteeniton on jo valmiiksi haasteellinen; kotona pyrin kuitenkin käyttämään jotain muuta. Tarkoitus onkin kai pyrkiä olemaan syömättä riisiä tolkuttomasti ja olen ajatellut, että parasta valita joku muu vaihtoehto silloin kuin voi.

Jos herkutteluun haluaa valita riisiä lisäkkeeksi, niin ainakin omassa ruokakaupassa paras vaihtoehto on tumma puuroriisi, jossa kuitua on kohtuullisesti ja joka Italiassa viljeltynä ei sisältäne yhtä paljon arseenia, kuin Aasiassa kasvatetut riisit. Ilmastovaikutuksen voisi kumota syömällä jonakin päivänä esim. kalaa lihan sijasta.

Kauraa, hirssiä, tattaria, kvinoaa ja polentaa voisi kokeilla riisin sijasta lisukkeena. Hirssiä käytetäänkin mm. Afrikassa, Kvinoaa Latinalaisessa Amerikassa ja tattaria Venäjällä ja muualla slaavilaisissa maissa. Kaurastakin lisuke onnistuu, mutta keittoaika on pitkä ainakin niin kauan, kunnes markkinoille ilmaantuu esikypsennettyjä suurimoita. Itse olen käyttänyt kauraa, hirssiä ja polentaa.

Suomalaisia retrovaatekauppoja

Ajattelin listata netin retro vaatteita myyviä kauppoja, koska pin up, fiftari, rock'n roll, rockabilly ja vintage henkisiä vaatteita myyviä kotimaisia liikkeitä on joskus vaikea löytää. 

Ongelma kotimaisten vintage vaatekauppojen suhteen on usein valikoiman suppeus ja satunnaisuus. Lisäksi monen nettikaupan valikoimassa on usein lähinnä mekkoja joita voisi kuvailla roolivaatteiksi tai esiintymisasuiksi ja jotka eivät sovellu ainakaan yhtään hillitympään arkikäyttöön.

Suomessa on melko paljon erilaisia vintage asuja myyviä verkkoliikkeitä, mutta niitä on vaikea saada esiin yhdellä verkkohaulla. Listasta tuli lopulta yllättävän pitkä ja osan linkeistä metsästin jopa blogeista. Epäilen, että kaikki eivät ole vielä edes mukana.

Aitoa 1950-luvun tyyliä:
kuningatar Elisabeth 1954.

Miss Windy Shop -  on nimensä mukaan naistenvaatekauppa: valikoimaan kuuluu runsaasti kellomekkoja ja alushameita. Lisäksi on tarjolla muista vaatteista hameita, housuja, toppeja ja boleroita. Asusteiden valikoima on hyvin suppea. Iso osa valikoimasta on Collectifin ja Lady Vintagen vaatteita. Sivuilla kätevää on se, että vaatteiden valikoimia voi selata oman koon perusteella.

Tästä liikkeestä minulla on omaa kokemusta: toimitus oli nopeaa ja sujuvaa. Olin oikein tyytyväinen palveluun.

Undergroundstore - mainostaa myyvänsä pin up vaatteita. Valikoimassa on erikseen vaatteita myös muodokkaille naisille. Väritystä hallitsevat punainen ja musta, vaikka muunkin värisiä vaatteita löytyy. Miehille on tarjolla t-paitoja, kosmetiikkaa ja muuta roinaa. Valikoimassa on myös kitchejä sisustustuotteita, naisten kosmetiikkaa ja pikkulasten vaatteita (bodyja ja t-paitoja etc).

Black Group - myy nimensä kanssa ristiriitaisesti melko värikkäitä vaatteita, joita on laaja ja monipuolinen valikoima. Valikoimassa on eri tyylisiä vaatteita, vaikka monet ovatkin isoilta valmistajilta. Kenkiä, asusteita ja jopa uimapukuja on myynnissä monipuolisesti. Kengissä on myös kivoja matalakantaisia ja jopa talvikenkiä. Kosmetiikka ja hiustuotteet kuuluvat yhtä lailla valikoimaan.

Pink Lady Boutique - myy 50-luvun henkisiä vaatteita. Vaatteet ovat pitkälti Dolly & Dotty -merkkisiä. Myynnissä on myös mekkoja tytöille. Asusteina myynnissä alushameiden lisäksi vyöt, aurinkolasit ja korut.

Pin-up Garage - liikkeen valikoimaan kuuluu runsaasti alusvaatteita, uima-asuja sekä asusteita ja koruja. Valikoimaan kuuluu myös pin up-tyylisiä mekkoja. Liike järjestää myös aiheeseen kuuluvia kuvauksia sekä vintage meikkausta ja kampauksia. Kaupan toisella omistajalla on myös oma blogi.

VeeVee Retro - on ulkoasultaan retro henkinen liike. Valikoimaa on laajasti sekä naisille että miehille ja hinnat ovat kohtuulliset. Asusteita on myynnissä monenlaisia, myös hattuja. Sisustustuotteita on myös laajat valikoimat retro-henkeen. Kuvat voisivat olla isompia, mutta muuten liikkeellä on kivat sivut. Myynnissä on myös pomadaa. Erikoisuutena ovat liikkeen omat retro-henkiset valmisteet.

Pohjoismaista muotia.
CC-by-4.0 by Lars Nordin
/Nordin Nilson, Nordiska museet

Garageland - painottuu valikoimassaan miesten vaatteisiin. Naistenvaatteita on kuitenkin myös hyvä valikoima, samoin myös asusteita. Aidon oloisia kenkiä on varsinkin poikkeuksellisen hyvä valikoima. Vaatteet ova lähinnä Betti Pagen ja Seamstress of Bloomsburyn laadukasta valikoimaa. Hinnat ovat hivene keskiarvoa arvokkaammat, mutta vaatteet ovatkin aidon oloisia retro helmiä. Ainoa pieni parantamisen aihe on vaatteiden selaaminen, joka on vähän hankalaa.

Funky Point - myy perus pin up ja rock'n roll tyylistä vaatetusta. Valikoima on monipuolinen ja laaja. Tulevaisuudessa valikoimaan ei ilmeisesti kuulu laukkuja. Sen sijaan valikoimassa on myös vyötärökorsetteja.

A&V-lifestyle - myy miesten, naisten ja lasten vaatteita. Ilmeisesti melkoinen osa vaatteista on Atlantin takaa kotoisin. Tyylillisesti samaa sarjaa monien muiden liikkeiden kanssa, mutta kuitenkin eri kokoelmista peräisin.

Wannabe.fi - myy monipuolisesti retro vaatteita ja asusteita. Liike myy lähinnä Hell Bunnyn vaatteita ja on hintatasoltaan kenties hieman edullisempi kuin monet muut kotimaiset liikkeet.

Kaupalla omaa vaatevalmistusta:

Vintage Eijas - osin oman ompelimon persoonallisia retro vaatteita ja osin aitoja vintage vaatteita myyvä verkkokauppa. Ompelimosta voi myös tilata vaatteita. Erikoisuus on, että myy myös aitoja vintage kaavoja ja sekä retro että vintage kankaita. Asuste puolella myynnissä aurinkolaseja ja lisäksi myynnissä kosmetiikkaa.

Olivia Rouge - myy itse valmistamaansa valikoimaa, johon kuuluu myös hääpukuja. Mekot ja hameet ovat kellohelmaisia. Lisäksi myynnissä on yläosia. Vaatteita saa myös mittatilauksena.

Cherise - on englanninkielinen, mutta suomalainen kauppa, joka myy itse valmistettua retro muotia. Vaatteet ovat upeita, mutta eivät tietenkään valmisvaatteiden hinnoissa. Hyvää ei saa halvalla.

Retroa muun valikoiman rinnalla:

Emp - myy muun rock henkisen vaatetuksen ohella retro henkisiä mekkoja, jotka ovat väritykseltään pääosin mustaa ja punaista. Tyyliltään ne ovat pitkälti muita tarjolla olevia rennompia.

Stuntman - myy miestenvaatetuksen ohella myös naisten vaatteita, ja kokoelman joukkoon mahtuu myös rockabilly vaatteita. Valikoimassa on myös 60-luvun tyylisiä mekkoja. Valikoimaan kuuluu myös uima-asuja. Asusteista löytyy retro aurinkolaseja,

Häätyyliä Australiasta.

Boutique Loulou - myy myös muun vaatetuksen lisäksi rockabilly, pin up ja retro vaatteita: mekkoja, puseroita ja uima-asuja. Vaatteet ovat melko rooliasutyylisiä.

Cypershop - myy pin up mekkoja, hameita, tyllialushameita ja uima-asuja. Laukkuvalikoimasta löytyy myös retrohenkisiä laukkuja, aurinkolaseja, hiuskoristeia, vöitä, sukkahousuja sekä muita asusteita. Kaupalla on myös oma blogi.

Leatherheaven - myy mekkojen ohella retro henkisiä laukkuja.

Angels & Devils - tekee laattakaiverruksia ja myy siinä sivussa kivan oloisia retro laukkuja, pin up mekkoja, lastenvaatteita ja miesten rentoa vaatetusta (ei retro).

Na Clothing - lähinnä tavanomaista rock vaatetusta, mutta mekoista ja hameista löytyy pin up tyylisiä.

Riot Lab - kauppaa myös perus rock vaatteiden rinnalla reipashenkistä pin up vaatetusta. Merkkejä ovat Hell Bunny, Rockabella, Liquorbrand ja Sourpuss.

Facebookista käsin toimivat

Pin Up Dresses Cutie Pie - on sivutoimisesti verkon kautta vaatteita välittävä toimi nimi, joka toimii lähinnä facebookista käsin. Varoittaa pitkistä toimitusajoista. Tarjolla on myös muita vaatteita kuin retro vaatteita. Valikoima on melko edullisia mekkoja.

Muotiputiikki Helmi - kivijalkakaupalla ei ole verkkokauppaa, vaan valikoimaa voi tilata facebookia hyödyntäen. Valikoimat ovat laajat, mutta henkilökohtaisesti tilaaminen vaikutti vähän hankalalta, mikä on harmi, sillä valikoimasta löytyi kiinnostavaa. Pitäisi ehkä kuitenkin päästä paikan päälle.

Suomenkielisiä, mutta ulkomaalaisia:

Corset Story - on kauppa jos alusvaatteiden lisäksi on myynnissä steampunk, gootti, burlesque ja vintage tyylisiä vaatteita. Liikkeen sivut ovat suomenkieliset (vrt. Zalando), mutta liike itsessään on brittiläinen. Paketit toimitetaan ja maksut maksetaan kuten ulkomaalaisiin verkkokauppoihin. Sivujen käännös vaikuttaa korkeatasoiselta.

Suomalaisia vintagevaatekauppoja

Käytettyjä vintage vaatteita netissä myyviä kauppoja on meilläkin jonkin verran. Tässä pari esimerkkiä.

Yesterday Once More - on pitkään alalla ollut vintage kauppa, joka on vaihtamassa omistajaa.

Daisy Day - on verkon secon hand kauppoja. Joukossa myös vintage vaatteita.

Eräitä nuoruusvuosieni lukuelämyksiä

Yritän koota eräänlaista lukuhistoriaa, joka kertoo kehityksestäni kirjojen ystävänä. Ensimmäinen julkaisuni kertoin noin 8-14 vuotiaana lukemistani lasten- ja nuortenkirjoista. Nämä kirjat olen lukenut puolestani arviolta 15-25 vuotiaana ja ne kuuluvat jo aikuisten kirjallisuuteen. 

Nuoruusiän kirjat eivät herätä aivan samanlaisia nostalgian tunteita kuin lapsuuden rakkaat ystävät, vaikka osan niistäkin olen lukenut useampaan kuin yhteen kertaan. Jokainen niistä on puhutellut omalla tavallaan. Tosin kuin lastenkirjallisuuslistalla, tälle listalle on päätynyt pääosin joko jonkinlaisia klassikoita tai vähintään tunnettujen kirjalijoiden toissijaisia teoksia. Kotimaista kirjallisuutta sillä ei ole lainkaan.

Keskiyön lapset oli ensimmäinen
lukemani Shalman Rushien kirja.
Se oli myös Rushdien läpimurtoteos.

Jouduin väkisinkin karsimassa listaa, koska siihen eivät yksinkertaisesti mahtuneet kaikki minuun vaikuttaneet kirjat. Listalla ei ole Tolkienin Taru Sormusten Herrasta eikä Linnunradan käsikirja liftareille (sarja) - niin paljon kuin molempia kirjoja rakastan. Pois ovat jääneet myös mm. Terry Pratchetin noidat. Spekulatiivinen fiktio* on ylipäätänsä saanut vähemmän huomioita, kuin kenties ansaistsisi. Marquez edustaa kuitenkin maagista realismia ja Rushdie ja Eco ovat mystisiä omalla tavallaan. Listalta on karsittu myös kaikki dekkarit, koska ne eivät yksinkertaisesti mahtuneet mukaan, vaikka johdattivatkin minut pienenä aikuisten kirjojen maailmaan.

Jätin pois myös Torey Haydenin Auringonkukkametsän, vaikka sen lukeminen olikin minulle henkilökohtainen kokemus. En karsinut listalta vain kevyttä kirjallisuutta, vain jätin pois myös Shakespearen, Seitsemän veljestä (ainoana kotimaisena) ja Orwellin Eläinten vallankumouksen. Jos olisin jättänyt sille kaikki alkuperäiset kirjat, lista olisi paisunut aivan liian pitkäksi.

Gabriel Garzia Marquez: Rakkaudesta ja muista riivaajista
Marquez on latinalaisamerikkalaisen maagisen realismin kenties tunnetuin kirjailija. Kirjailijan tunnetuin kirja on Sadan vuoden yksinäisyys. Tämä kirja sijoittuu 1700-luvulle ja kertoo Sierva Marian tarinan. Tyttö kasvaa yltäkylläisessä, mutta samalla karussa ympäristössä ja joutuu vesikauhuisen koiran puremaksi. Ympäristö reakoi taikauskoisella tavalla. Matkan varrella hän rakastuu ystävälliseen pappiin. Lopulta Sierva Maria kuolee rauhassa kaikilta riivaajiltaan. Kirjassa ovat salaperäisesti mukana hiukset, joita ei ole koskaan leikattu pyhimyksille annetun lupauksen mukaisesti. Sairasvuoteella minua viihdyttänyt kirja on tyylisuuntansa puhdasverinen edustaja ja sai minut lukemaan myös muita Marquezin kirjoja.

Salman Rushdie: Keskyön lapset
Keskiyön lapset on Intian tarina henkilöhistoriaksi puettuna. Se kuvaa ikäänkuin malli esimerkin kautta yhteiskunnan muutosta ja politiikan kiemuroita. Toisaalta tarinaan sekoittuu maagisia ja yliluonnollisia elementtejä. Samalla se on maustettu hilpeällä ja toisinaan terävälläkin huumorilla.
Kirjan päähenkilö syntyy keskiyöllä samalla hetkellä kuin kotimaansa. Keskiyön lapsia on kaikkiaan 1001 ja kaikilla heillä on erityisiä voimia. Saleemin kyky on lukea toisten ajatuksia. Kirjassa hän pyrkii yhdistämää keskiyön lapset. Kirjassa on lukuisia kerroksia, sisäisiä tarinoita ja myös takaumia. Hilpeästä poikkoilustaan huolimatta tarina pysyy kasassa ja vie mennessään.
Wikipediassa kirja on luokiteltu maagiseen realismiin, jota se kyllä muistuttaa, vaikka käsittääkseni akateemisesti maagisen realismin piiriin luetaan vain latinalaisamerikkalaista kirjallisuutta.

Charles Dickens: Joulutarina
Joulutarina on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikkejani. Vaikka siitä on tehty kaikenlaisia versioita piirretyn ja näytelmänkin keinoin, niin edelleen alkuperäinen tarina on äärimmäisen koskettava. Kirja puhuu siitä, kuinka raha yksin ei tuo onnea ja kuinka tärkeitä ovat läheiset ihmiset. Rahalla ei voi paikata yksinäisyyttä, joka koskettaa viimeistään silloin kun kuoleman varjo osuu kohdalle. Realistisen koulukunnan edustajaksi luetun Charles Dickensin kirjaksi tarina on yllättävän fantastinen. Samalla se on kuitenkin tiukasti kiinni aikakautensa todellisuudessa.

Leo Tolstoi: Anna Karenina
Anna Kareninan voimana ovat sen monet kertojat ja syvälliset ihmiskuvat. Kirja ei kerro vaan nimihahmonsa, vaan myös tämän läheisten tarinoita. Keskustarinoina ovat kaksi rakkautta - onneton ja onnellinen. Anna antautuu rakkautensa vietäväksi ja antaa sille kaikkensa. Lopulta elämä muuttuu tyhjäksi, kun se murenee hänen ympärillään, ja rakkaus ei enää riitäkään. Kuin kontrastina sille on Kittyn murtuneesta sydämestä hiljaa kasvava lempeä rakkaus Nikolaihin. Kirja avasi aikanaan näkemään tarinankerronnan monet erilaiset mahdollisuudet. Muistan siitä myös 70-sivuisen metsästysretken kuvauksen, joka oli opuksen ainoa tylsähkö kohta.

Ernst Hemingway: Vanhus ja meri
Vanhus ja meri palauttavat mieleen aurinkoisen launatai aamun, jolloin kyseisen kirjan ahmin. En yksinkertaisesti pystynyt laskemaan sitä kädestäni, ennen kuin olin lukenut sen kokonaan, vaikka aiheen itsessään ei voisi kuvitella olevan kovin kiinnostava, eikä myöskään erityisen jännittävä. Kirjassa vanha kalastaja pyytää miltei pakkomielteisesti suurta purjekalaa (tai marliinia) pikku veneellään. Lopulta vanhus saa raahattua kalan rantaan, mutta tarina ei kuitenkaan pääty kovin onnellisesti. Kirjassa vietteli kaunis kuvaus ja Hemingwayn upea kerronta taito.

Madame de La Fayetten Clèvesin prinsessan
Clevesin prinsessa on tarina rakkaudesta ja uskollisuudesta. Tarinan sankaritar ei ole rakastunut aviomieheensä, jolle hänet on naitettu. Sitten hän tapaa sankarin, joka varastaa hänen sydämensä ja on pettää aviomiestään. Aviomies ymmärtää tilanteen ja antaa anteeksi. Tämän jälkeen prinsessa ei voi edes miehensä kuoleman jälkeen uudistaa suhdettaan rakastettuunsa, vaan eristyy leskeksi jäätyään. Tarina on omalla tavallaan traaginen.

Paholaisen kirjeopisto on
pirullinen kirjeromaani.

C. S. Lewis: Paholaisen kirjeopisto
Paholaisen kirjeopiston luin aikanaan seurakuntanuorena ja se on terävän ivallinen kuvaus kristtittyjen turhamaisuudesta ja seurakuntaelämän omituisista kiemuroista. Täytyy olla jonkun verran kuvioihin tutustunut, jotta kirja avautuisi, mutta jos niistä on kokemusta, se on hauska ja oivaltava. Kirja ei ole vahvasti juonellinen, vaan enemmänkin essee-kirjallisuutta, josta juoni on luetttavissa korkeintaan rivien välistä.
Luin aikanaan jonkin verran ns. hengellistä kaunokirjallisuutta ja suurin osa siitä on kornia ja kliseistä. Lewis ei kuitenkaan kliseisiin ja seurakuntalaisten pyhimskuvan kiillottamiseen sorru. Kirja on kirjeromaanin muodossa oleva opastus pikkupirulle, kuinka selviytyä haastavasta uskovaisten johdattamisesta harhapoluille... Samalla se puhuu ihmisyydestä myös yleisesti humoristisen äänenpainoin.

Ursula Le Guin: Pimeyden vasenkäsi
Pimeyden vasenkäsi puhuu ihmisyyden ja sukupuolisuuden eri puolista ja siitä kuinka ne voivat näkyä samassa ihmisessä eri hetkinä eri tavalla. Kirja on melko tyylipuhdasta avaruusscifiä, mutta kuitenkin filosofisilla mausteilla. Aikanaan kirja puhutteli nimenomaan ihmisyyden kuvauksena. Voisin kuvitella, että se kiinnostaisi myös sellaista, joka pohtii oman sukupuolisuutensa rajoja.

Jane Austen: Viisasteleva sydän
Viisasteleva sydän on eräs lempikirjoistani, joita luen säännöllisesti. Se puhuttelee paitsi tarinan moniulotteisuudella, myös koskettavuudella. Kirjassa on henkilöhahmoja, jotka tuovat mieleen ihmiset omasta elämästäni ja ehkä siksi se puhuttelee minua enemmän kuin Austenin muut kirjat.
Austenia on joskus väheksytty, koska hän käsittelee rakkautta ja parisuhteen muodostamista, mutta Austenin näkökulma ei ole stereotyyppinen tai naivi ja hänen henkilöhahmonsa ovat teräviä ja yleisinhimillisiä. Viisasteleva sydän on pohjimmiltaan kirja kärsivällisestä toisten ihmisten kunnioittamisesta, toisista mahdollisuuksista, sydämensä kuuntelemisesta ja anteeksiannosta. Se on myös kirja aikuiseksi varttumisesta ja epätäydellisyyden hyväksymisestä.

Umberto Eco: Foucaultin heiluri
Foucaultin heiluri on kirja salaseuroista, okkultismista (eli salaopeista) ja salaliitttoteorioista. Siinä huvuitellaan luomalla historiallisen salaliittoteoria, joka yllättäen osuu toisia arkaan paikkaan. Alkaa hämmentävä kujanjuoksu, jonka oudot kiemurat yllättävät parkkiintuneenkin lukijan. Kirja on kaunokirjallisesti kaunis ja omallaan tavallaan syvällinen. Samalla se heijastelee kirjailijan laajaa historian ja kulttuurin tuntemusta. Nuorta lukijaa se puhutteli sekä jännityksellä, salaperäisyydellä että myös älyllisyydellä. Salaliittoteorioita ja uskonnollisia salaseuroja jo paljon ennen Dan Brownia.

Margaret Atwood: Orjattaresi
Orjatar on dystopinen** kuvaus tulevaisuudesta, jossa hedelmällisyyden laskettua lapsen jo saaneista naisista on tullut arvotavaraa. Kirjan alkuperäinen nimi "Handmaiden's tale" tarkoittaa oikeastaan palvelijattaren tarinaa ja viittaa vanhan testamentin Abrahamin palvelijattareen, joka synnytti tälle lapsen, kun oma vaimo ei kyennyt.

Huhtikuun noita oli ensimmäinen
johdatus novellien maailmaan.

Yhteiskunta jota kirjassa kuvataan on myöskin vääristyneellä tavalla uskonnollinen ja lasten synnyttämisestä valtaa pitäville miehille on tehty jonkinlainen uskonnollinen velvollisuus. Yhdynnässä on paikalla hedelmätön vaimokin ja sen tarkoitus on yksinomaan synnyttää lapsia. Lapsettomuus on yksinomaan naisen syy, riippumatta siitä, mistä se todellisuudessa johtuu. Niinpä osa "palvelijattarista" hankkiutuu raskaaksi lääketieteellisen henkilökunnan "avustamina".
Myöhemmin olen lukenut muitakin Atwoodin kirjoja ja pidän hänen uskottavasta tavasta kuvata tulevaisuutta ja yhteiskunnallisesti kantaaottavasta ja ajatuksia herättävästä kerronnasta.

Ray Bandbury: Huhtikuun noita
Huhtikuun noita on novellikokoelma spekulatiivista fiktiota todelliselta tyylitaiturilta. Pidän ehkä filosofisesti värittyneestä spefistä ja tämä on täynnä ajatuksia herättäviä tarinoita. Kokoelmassa ei ole yhtään ohilyöntiä, vaan jokainen tarina kerrallaan iskee syvälle. Tämä kokoelma oli yksi ensimmäisiä, joka auttoivat hieman ymmärtämään novellitaiteen voimaa. Pidempi tarina ei ole välttämättä parempi.


* Spekulatiivinen fiktio on yhteisnimitys kaikenlaiselle kummalle kirjallisuudelle, joiden klassisimpia muotoja ovat fantaisa, science fiction (eli scifi tai tieteiskirjallisuus) ja perinteinen kauhu-kirjallisuus. Sen rajoja on viime vuosina venytetty moneen suuntaan. 
** Dystopia on utopian (unelman) vastakohta eli tavalla tai toisella masentava tai jopa painajaismainen kuvaus vaihtoehtoisesta todellisuudesta tai tulevaisuudesta

Kirjottaako lehdistö tahallaan uutisista kielteisesti?

Törmäsin kansantajuiseen tiedeuutiseen, joka näytti lehden jutun otsikoinnin perusteella ihan erilaiselta, kuin alkuperäinen tutkimus. Ihmettelin, mitä välillä oli tapahtunut, kuin ratkaisumahdollisuuksista oli tullut ongelma.

Jätteen käsittelyä Euroopassa. CC-BY-1.0 by Fruggo.

Helsingin sanomat kirjoitti: "Ruokahävikki kasvaa ja lisää maatalouden kasvihuonepäästöjä", kun alkuperäinen tutkimus oli otsikoitu: "Reducing food waste could help mitigate climate change" eli että ruokahävikin vähentäminen voisi auttaa lieventämään ilmastonmuutosta. Mahdollisesta ratkaisusta oli otsikoinnilla tehty ongelma.

Tämä sai minut miettimään, luoko lehdistö kielteistä ilmapiiriä otsikoinneillaan. Myönteisiä uutisia saa lehdistä hakea - ja jos nekin, joita on, muutetaan tällä tavoin kielteisiksi, synkkenee ilmapiiri entisestään. Tähän on kenties johtanut tabloidi-julkisuus, jossa lukijoita haetaan repivillä otsikoilla.

Perinteinen tiedonvälitys on jäänyt lukijoiden kalastelun varjoon. Hesari ei ole ongelman kanssa suinkaan yksin, eikä edes missään nimessä ilmiön ikävin tai  pahin edustaja. Juttu vain päätyi esimerkiksi siksi, että ero alkuperäisen tiedotteen ja uutisen sävyn välillä oli tässä tapauksessa niin helppo jäljittää.

Alkuperäinen tutkimustiedote kertoi, että vuoteen 2050 mennessä 10% maatalouden aiheuttamista kasvihuonepäästöistä tulee aiheutumaan ruuan hävikistä ja jätteestä. Tänäkin päivänä 1/3 maailman ruoan tuotannosta päätyy muualle kuin lautasillemme. Ongelma on kasvamassa, kun esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa ollaan omaksumassa läntinen elämäntyyli. Vähentämällä hävikkiä voitasiin taistella paitsi ilmastonmuutosta myös nälkää vastaan.

Tutkimustiedote jatkaa kertoen, että koska ravinnon kulutus on vakio kaikkialla, rikkaiden maiden ylimääräinen ruuankulutus päätynee jätteeksi. Tämä lisää tarpeettomasti kasvihuonekaasuja. Tärkeää olisikin keskittyä tekemään ruoan jakeluverkosta tehokkaampi, jotta hävikki vähenisi. Se vaikuttaisi myönteisesti sekä ruokaturvaan että ilmastonmuutokseen.

Jätteenlajittelu on usein tarkempaa kehitysmaissa.
Lajittelua Thaimaassa. CC-BY-2.5 by Quistnix

Hesarin uutinen jätti kokonaan käsittelemättä alkuperäisen tutkimus-tiedotteen tarjoaman ratkaisumallin. Koko uutinen keskittyi vain kasvavan ongelman ympärille. Se ohitti myönteiset mahdollisuudet kokonaan.

Vaikka kyseessä on vain yksi uutinen, samankaltaista henkeä on voinut aistia julkisessa pakolais- ja rasismi-keskusteluissa. Niidenkin yhteydessä ainakin osa lehdistöstä on keskitynyt ongelmien kärjistämiseen ratkaisumallien etsimisen sijaan. Samalla huomio on suunnattu pois olennaisemmista asioista, kuten taloudesta tai inhimillisestä kärsimyksestä. 

200 Kcal

200 kcal eli hieman yli 800 kj on noin 10 % normaalipainoisen ja kohtuullisesti liikkuvan aikuisen naisen ruokavaliosta (iäkkäimmillä ja kasvavilla määrät ovat toisenlaiset). Ruoka-aineesta riippuen 200 kcal voi olla hyvinkin vaihteleva määrä. Toisaalta visuaalisesti maailmaa hahmottaville, painokaan ei ole välttämttä paras verrokki.

Ruoaksi muutettuna se tarkoittaa: 

(kuorimattomina ja kivineen etc. ellei toisin mainittu)

• 1,8 kg kurkkua
• 1,5 kg lehtiselleriä
• 1,25 kg kurpitsaa
• 1,1 kg hunajamelonia tai kesäkurpitsaa tai retiisejä
• 850 g greippiä tai sitruunaa tai ananasta (huom. kuorimaton, ei purkki) tai tomaatteja tai munakoisoa  
• 800 g ruusukaalia (830g)
• 750 g punakaalia 
• 700 g valkokaalia tai paprikaa tai naurista tai lanttua
• 600 g porkkanoita tai vihreitä papuja (625g) tai parsakaalia (570g) tai veteen keitettyä ruispuuroa (570g)
• 1/2  kg  mandariineja (550g) tai päärynöitä (525 g) persikoita (525g) tai omenoita (keski-arvo: ulkomaisia 525 g / kotimaisia 550 g) tai lehtikaalia (500g) 
• 400 g kiiviä (425g) tai luumuja (425g) tai hirssi- (455 g) tai kaurapuuroa (425g; veteen keitetty; voi olla leseitä)
• 1/3  kg banaaneja (345g á 120g) tai tölkkiananasta omassa liemessä (380g) tai marjasorbettia (385g)
• 300 g  viinirypäleitä (285 g) tai herneitä (290g)
• 250 g pakaste seitä tai kuhaa (tuore)
• 200 g keitettyä vehnäpastaa esim. spaghettia tai makaronia (kuivapasta)
• 150 g  kananmunia (155g eli n. 3) tai broilerin suikaleita (ka. noin 160g)
• 140 g kokonaisia avokadoa (normaalikokoinen n. 120g) tai kalkkunan jauhelihaa
• 120 g kirjolohi fileetä
• 100 g karjalanpiirakoita peruna tai riisi (osin ruiskuori) tai kuivattuja luumuja (ilman kiviä, 98g)
• 90 g kuivattuja aprikooseja tai pitsaa (keskiarvo; vaihtelua paljon - kana tai kinkku kevyimmät täytteet n. 100g)
• 80 g ruisleipää (seka tai perinteinen; n. 2 siivua) tai kovaa/puolikovaa kevytjuustoa (15-18 % rasvaa)
• 75 g tuorepastaa tai paistetettua kirjolohta (78g)
• 60 g rusinoita (68g) tai kypsentämätöntä (kovaa) vehnäpastaa (esim. spaghetti, makaroni) tai tavallista edamia (59g)
• 40 g maissilastuja tai pop cornia (öljyyn keitetty tai mikro)
• 35 g perunalastuja (perus) tai kurpitsansiemeniä tai cashew-pähkinöitä tai pistaaseja (34g)
• 30 g manteleita tai makadamia pähkinöitä